T

latinalaisten aakkosten 20. kirjain
Tämä artikkeli käsittelee latinalaista aakkosta. Т on vastaava kyrillinen aakkonen. T on myös Teflon Brothersin albumi.

T (t) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 20. kirjain. T-kirjaimen nimi on suomen kielessä tee ja äännearvo [t], tarkemmin [t̪].

Latinalaista T-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain tau (Τ, τ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen Т. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

Historiaa muokkaa

T-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta tau (Τ).[1]

T suomen kielessä muokkaa

T-kirjain ääntyy useimmissa kielissä soinnittomana alveolaarisena klusiilina, jota vastaa foneettinen merkki [t]. Suomen kielessä t ääntyy kuitenkin pikemminkin dentaalisena klusiilina, jolloin se tarkkaan ottaen tulisi merkitä foneettisesti [t̪].[2] Yksinkertaistetussa merkintätavassa, esimerkiksi koulukirjoissa, näitä äänteitä ei useinkaan eroteta toisistaan.lähde?

T on suomen yleiskielen kolmanneksi yleisin kirjain ja yleisin konsonantti.[3]

T muissa kielissä muokkaa

T-kirjain ääntyy usein soinnittomana alveolaarisena klusiilina [t]. Yhdessä muiden konsonanttien kanssa saattaa t-kirjain kuitenkin monissa kielissä ääntyä dentaalifrikatiivina tai affrikaattana.lähde?

Muita esitystapoja muokkaa

 

T t
ASCII 84 116
Unicode U+0054 U+0074

T-kirjaimen merkityksiä muokkaa

Pienen t:n merkityksiä muokkaa

Ison T:n merkityksiä muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana T. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi: Johdatus kielitieteeseen, s. 95. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32577-3.
  3. Pääkkönen, Matti: A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja. Kielikello, 1991, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b c d e Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.3.2014.

Aiheesta muualla muokkaa