Syvänmeren kalat

Syvänmeren kalat ovat kaloja, jotka elävät syvällä vedessä, tyypillisesti yli 600 metrin syvyydessä ja jopa yli 8 000 metrissä. Niiden rakenne ja elintavat ovat sopeutuneet kovaan paineeseen, kylmyyteen ja ennen kaikkea pimeyteen. Paine 200 metrin syvyydessä, josta syvänmeren katsotaan alkavan, on noin 21 kertaa suurempi kuin normaali ilmanpaine merenpinnan tasolla. Esimerkkejä kovaan paineeseen sopeutuneista rakenteista ovat joustava luusto, hyvin vesipitoiset kudokset ja pieni tai olematon uimarakko.

Syvänmeren kaloja.

Mesopelagisessa kerroksessa noin 200–1 000 metriä pinnan alapuolella on hämärää mutta ei täysin pimeää. Siellä eläville lajeille ovat tyypillisiä suuri suu, isot silmät ja pimeässä hohtavat elimet, joilla houkutellaan saalista tai parittelukumppaneita. Tämän ryhmän kaloihin kuuluvat sukasuut ja monet krottikalat.

Lähellä pohjaa elävillä lajeilla on puolestaan hyvin pienet silmät, suhteellisen pieni ja usein alaskääntynyt suu, eikä niillä ole valoelimiä. Heimoihin kuuluvat lestikalat (Macrouridae), peikkokrotit (Ogcocephalidae) ja partanilkat (Ophidiidae).

Mesopelagisessa kerroksessa elää suuri määrä kaloja, ja pintakerroksen kalasaaliiden pienentyessä niiden käyttöä ravinnoksi on harkittu. Syvyyksissä kalastaminen on teknisesti vaikeaa, trooliverkot täytyy kehittää nykyistä vahvemmiksi ja kalojen pilaantuminen ennen satamaa voi olla ongelma. Lisäksi monien lajien rasva ei ole ihmisravinnoksi sopivaa. On harkittu myös näiden uusien saaliskalojen käyttöä kalankasvattamossa tutumpien lajien rehuksi.

Syvänveden kaloilla on rooli ilmastonmuutoksen ja merten rehevöitymisen torjunnassa. Ne vievät ravinteita pintakerroksista syvyyksiin. Esimerkiksi lyhtykalat käyvät öisin syömässä pinnan lähellä ja palaavat sitten taas syvyyksiin.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syvänmeren kalat Wikimedia Commonsissa