Sytosoli on soluliman nestemäinen osa, joka täyttää hieman yli puolet solun tilavuudesta.[1] Se sisältää entsyymejä ja muita proteiineja sekä niitä koodaavia lähetti-RNA-molekyylejä. Lisäksi sytosoli sisältää ioneja ja aineenvaihduntaan osallistuvia orgaanisia molekyylejä, esimerkiksi aineenvaihduntatuotteita ja koentsyymejä.[2] Monet kemialliset reaktiot, kuten proteiinisynteesi ja glykolyysi, tapahtuvat sytosolissa.[1]

Sytosolin proteiinipitoisuus on suuri, noin 15–30 %. Monet sytosolin proteiineista ovat solun aineenvaihduntaan osallistuvia entsyymejä. Muut sytosolin proteiinit ovat soluelinten ja solun tukirangan ainesosia.[3] Sytosoli on lisäksi täynnä erilaisia molekyylejä sekä liukenemattomia hiukkasia ja pisaroita. Liukenemattomat hiukkaset ovat ravintoaineita, jotka solu on ottanut solunulkoisesta nesteestä tai tuottanut itse. Esimerkiksi maksasoluissa on glykogeenijyväsiä ja rasvasoluissa rasvapisaroita. Liukenemattomien hiukkasten määrä vaihtelee solun tyypistä riippuen. [3] Sytosoli pyrkii pitämään pH:n lähellä 7:ää. Sytosolin K+- ionipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin Na+-pitoisuus.[4]

Lähteet muokkaa

  • Heino, J. & Vuento, M.: Biokemian ja solubiologian perusteet. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32563-6.
  • Alberts, B., Johnson, A., Lewis, J., Raff, M., Roberts, K. & Walter, P.: Molecular Biology of the Cell, 4th edition. Garland Science, 2002. ISBN 0-8153-4072-9. Teoksen verkkoversio.
  • Haug, E., Sand, O. & Sjaastad, ØV.: Ihmisen Fysiologia, 1.-2. painos. WSOY Porvoo, 1992. ISBN 951-0-19882-X.

Viitteet muokkaa

  1. a b Alberts et al. 2002, s. 660
  2. Heino & Vuento 2007, s. 78
  3. a b Haug et al. 1999, s. 60
  4. Alberts et al. 2002, s. 622
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.