Synteesikaasu on yleisnimitys vetyä ja hiilimonoksidia sisältävälle kaasulle.

Synteesikaasulla on laajat käyttömahdollisuudet kemianteollisuudessa, ja sitä valmistetaan usein kaasuttamalla kivihiiltä tai biomassaa.

Synteesikaasussa on vaihtelevat määrät vetyä ja häkää (CO). Kaasun käyttötarkoitus määrää usein tarvittavat suhteet ja voi rajoittaa muiden kaasujen läsnäoloa. Esimerkiksi Fischer–Tropsch-menetelmässä vedyn ja hiilimonoksidin suhde on hyvä olla 2:1. Ammoniakkisynteesissä taas häkä konvertoidaan vesikaasureaktiolla vedyksi ja syntynyt hiilidioksidi (CO2) poistetaan. Jäljelle jää typpi-vety kaasua, joka johdetaan ammoniakkiuuneihin. Kaupunkikaasua on myös aikanaan tehty myrkyttömäksi konvertoimalla häkä vedyksi. Häkäpöntöissä muodostuu myös synteesikaasua, joka poltetaan moottorissa. Synteettisiä biopolttoaineita, kuten metanolia, voidaan valmistaa puukaasusta. Suomeen on suunniteltu sellutehtaiden yhteyteen biopolttoainetuotantoa.

Suuria määriä synteesikaasua valmistaa Sasol kivihiilestä Etelä-Afrikassa. Kaasu käytetään synteettisen polttoaineen ja muovin tuotantoon. Puumassasta valmistetussa tuoreessa synteesikaasussa on mukana pyrolyysiöljyä (kansankielellä tervaa), joka täytyy erottaa kaasusta pois, jotta synteesikaasu olisi käyttökelpoista myöhemmissä jalostusvaiheissa.