Suuri valiokunta
Suuri valiokunta (SuV) on eduskunnan valiokunta, joka vastaa Euroopan unionia koskevien asioiden ja tiettyjen lakiehdotusten käsittelystä eduskunnassa.
  | |
| Rooli | Valiokunta |
|---|---|
| Valiokunta | |
| Puheenjohtaja | Heikki Autto |
| Valiokunnan sihteeri | Timo Tuovinen, Anna Sorto |
| Puolueet | |
| Hallinto | |
| Sijainti |
Suuri valiokunta 00102 Eduskunta |
| Verkkosivusto | |
| Valiokunnan sivut | |
Historiallisesti suuri valiokunta oli eräänlainen kompromissi yksi- ja kaksikamarisen parlamentin välillä, eduskunnan "ylähuone". Kun Suomi siirtyi vuonna 1907 suoraan säätyvaltiopäivistä yksikamariseen parlamenttiin, kaikki eivät luottaneet koko kansan joukosta vapailla vaaleilla valittavien kansanedustajien kykyihin. Suureen valiokuntaan ajateltiinkin valittavaksi kokeneita kansanedustajia, jotka varmistaisivat täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä lakiesityksiin mahdollisesti tehtyjen muutosten olevan asianmukaisia.[1]
Nykyään suuri valiokunta osallistuu vain sellaisten lakiehdotusten käsittelyyn, joihin on tehty muutoksia eduskunnan täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä. Suuri valiokunta voi yhtyä eduskunnan päätökseen tai ehdottaa siihen muutoksia, joista eduskunta sitten äänestää.[2]
Euroopan unionin asiat muokkaa
Eduskunta tekee lakiesityksiin täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä muutoksia vain harvoin, ja suuren valiokunnan rooli oli varsin vähäinen ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Silloin suuri valiokunta sai tehtäväkseen Euroopan unionia koskevien asioiden käsittelyn eduskunnassa lukuun ottamatta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jotka käsitellään ulkoasiainvaliokunnassa.[3]
Ennen EU:n huippukokouksia pääministeri informoi suurta valiokuntaa huippukokouksen asialistan asioista ja raportoi kokouksen jälkeen asioiden käsittelyn etenemisestä. Myös Euroopan unionin neuvoston kokouksiin osallistuvat ministerit informoivat suurta valiokuntaa ennen kokousta ja raportoivat kokouksen jälkeen sen kulusta. Näin eduskunta pystyy seuraamaan valtioneuvoston toimintaa Euroopan unionin päätöksenteossa, ja vastaavasti valtioneuvoston jäsenet saavat suuressa valiokunnassa kuulla, mikä on eduskunnan kanta Euroopan unionin tasolla käsiteltäviin asioihin.lähde?
Kun valtioneuvosto lähettää eduskunnalle kirjelmän sellaisista Euroopan yhteisön säädös-, sopimus- tai toimenpide-ehdotuksista, jotka kuuluvat eduskunnan toimivaltaan, suuri valiokunta muotoilee eduskunnan vastauksen valtioneuvostolle. Kirjelmässä valtioneuvosto ilmoittaa eduskunnalle myös oman kantansa kyseiseen ehdotukseen. Suuri valiokunta muodostaa puolestaan erikoisvaliokuntien lausuntojen pohjalta eduskunnan kannan asiaan. Valtioneuvosto voi myös valiokunnan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan informoida suurta valiokuntaa asioiden valmistelusta EU:ssa.lähde?
Valiokunta ennen vuoden 1990 uudistusta muokkaa
Ennen vuoden 1990 uudistusta kaikki lakiasiat, jotka erikoisvaliokunta valmisteli, käsiteltiin suuressa valiokunnassa.[4]
Suuren valiokunnan asettaminen, kokoonpano, tehtävät ja rooli lainsäädännön valmistelussa määriteltiin vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen 42 §:ssä ja 66 §:ssä. Suuri valiokunta oli asetettava 5 päivän kuluessa valtiopäivien avaamisesta, ja sinne oli valittava 45 varsinaista jäsentä sekä tarvittava määrä varajäseniä.[5][6]
Täysistunnon ensimmäisen käsittelyn jälkeen asia lähetettiin suureen valiokuntaan, joka antoi lausunnon ja teki aiheelliseksi katsomansa ehdotukset ja muutokset. Eduskunnan toisessa käsittelyssä esiteltiin suuren valiokunnan mietintö, josta eduskunta teki päätöksen. Jos suuren valiokunnan ehdotus kaikin puolin hyväksyttiin, julistettiin toinen käsittely päättyneeksi. Ellei suuren valiokunnan ehdotusta hyväksytty muuttamattomana, lähetettiin lakiehdotus, sanamuodoltaan semmoisena kuin se eduskunnan päätöksellä oli hyväksytty, takaisin suureen valiokuntaan, jonka tuli puoltaa ehdotusta sellaisenaan tai muutettuna tai esittää se hylättäväksi. Jos suuri valiokunta oli ehdottanut muutoksia, päätti eduskunta niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä, jonka jälkeen asian toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. Jos suuren valiokunnan mietintö sisälsi lakiehdotuksen, toisessa käsittelyssä ei tehty ehdotusta koko lakiehdotuksen hylkäämisestä. Asian toisen käsittelyn kestäessä eduskunta sai vaatia uuden lausunnon siltä erikoisvaliokunnalta, joka asian oli valmistellut, tai joltakulta muulta erikoisvaliokunnalta. Sama oikeus oli suurella valiokunnalla.[6][7]
Hallituksen esitys 89/1990 vp. sisälsi valtiopäiväjärjestyksen uudistuksen, jonka mukaan suuren valiokunnan tehtäviä muutettiin siten, että se osallistui lakiehdotusten käsittelyyn vain, jos eduskunta on niin päättänyt ensimmäisessä käsittelyssä tai jos eduskunta oli toisessa käsittelyssä muuttanut käsittelyn pohjana olevaa valiokunnan ehdotusta. Samalla suuren valiokunnan vähimmäisjäsenmäärä pienennettiin 45 jäsenestä 25 jäseneen.[6][8]
Valiokunnan jäsenet muokkaa
Suuressa valiokunnassa on 25 jäsentä ja 13 varajäsentä. Kokous on päätösvaltainen kun läsnä on 17 jäsentä. Muista valiokunnista poiketen kaikilla kansanedustajilla on oikeus olla läsnä suuren valiokunnan kokouksissa, kun se käsittelee lainsäädäntöasioita. Muissa asioissa läsnäolo-oikeus on vain valiokunnan jäsenillä ja varajäsenillä sekä Ahvenanmaan vaalipiiristä valitulla kansanedustajalla.[2] Vuoden 1907 valtiopäivistä aina vuoden 1990 valtiopäivien loppuun saakka suuressa valiokunnassa oli 45 jäsentä.[4]
Jäsenet vaalikaudella 2023-2027 muokkaa
Valiokunnan puheenjohtajat muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Jaakko Nousiainen: ”Valiokuntalaitos, suuri valiokunta, eduskunnan täysistunto”, Suomen kansanedustuslaitoksen historia. Osa X, s. 403. Eduskunnan historiakomitea, 1977.
- ↑ a b Eduskunnan työjärjestys (ks. § 53) Finlex. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ Suomen perustuslaki 731/1999 Finlex. Arkistoitu 30.4.2019. Viitattu 21.3.2022.
- ↑ a b Valtiopäiväjärjestys 7/1928 Finlex. Viitattu 21.3.2022.
- ↑ Säädökset alkuperäisinä: Valtiopäiväjärjestys 7/1928 finlex.fi. Viitattu 30.6.2019.
- ↑ a b c Timo Forsten: Valiokuntapeli eduskunnassa. Valiokuntajäsenyydet 1945–2002, s. 64. Turku: Turun yliopisto, 2005. ISBN 951-29-2839-6.
- ↑ Säädökset alkuperäisinä: Valtiopäiväjärjestys 7/1928 finlex.fi. Viitattu 30.6.2019.
- ↑ Hallituksen esitys HE 89/1990