Sussexin kuningaskunta
Sussexin kuningaskunta oli varhaiskeskiaikainen anglosaksien kuningaskunta Englannin kaakkoisrannikolla. Sen nimi viittaa eteläisiin sakseihin.[1]
| Sussexin kuningaskunta Sūþseaxna rīce |
|
|---|---|
|
|
|
| Valtiomuoto | kuningaskunta |
| Pääkaupunki | Chichester |
| Väkiluku | n. 25 000 (450) |
| Kielet | muinaisenglanti |
| Valuutta | Sceat |
| Seuraaja(t) |
 Wessex |
Anglosaksien kronikan mukaan kuningaskunnan perusti sen ensimmäinen kuningas Ælle, joka purjehti paikalle vuonna 477 ja löi britit.[1] Hän valtasi tukikohdakseen Pevenseyn vuoden 490 tienoilla. Hänen jälkeensä kuninkaaksi noin vuonna 514 tuli hänen poikansa Cissa, joka perusti pääkaupunkinsa itsensä mukaan nimettyyn Chichesteriin. Cissan kuoleman jälkeen Sussexin merkitys väheni, ja se siirtyi vuonna 585 Wessexin alaisuuteen.[2]
Sussexista tuli jälleen itsenäinen vuonna 648, jolloin kuningas Ediwald vapautti sen Wessexin ylivallasta. Kuningaskunta joutui kuitenkin alistumaan Mercian ylivaltaan vuonna 661.[2]
Vuonna 681 Sussex nousi jälleen, kun sen kuninkaaksi nousi Æthelwalh. Hänen kaaduttuaan vuonna 686 kuninkaaksi nousi Wessexin prinssi Cædwalla. Heidän jälkeensä Sussex jaettiin usean kuninkaan kesken.[2] Sussexilla oli kuninkaita vielä 700-luvun loppupuolella.[1] Mercia liitti Sussexin suoraan omiin alueisiinsa vuoden 772 tienoilla, ja Wessex alisti Sussexin vuonna 825, minkä jälkeen siitä tuli osa Englannin kuningaskuntaa.[2]