Supersäieteoria eli supersymmetrinen säieteoria on 1980-luvulla syntynyt teoria. Se on yritys selittää luonnon alkeishiukkaset ja perusvuorovaikutukset yhdellä fysikaalisella teorialla. Supersäieteoria mallintaa alkeishiukkaset pienenpienten supersymmetristen säikeiden värähtelyinä (yhden säikeen pituus on 10-35 metrin luokkaa). Tämän teorian mukaan värähdykset tapahtuisivat useassa eri ulottuvuudessa. Supersäieteorian eri muunnelmat ovat eräitä ehdokkaita fyysikoiden etsiessä kaikki fysikaaliset ilmiöt selittävää niin sanottua kaiken teoriaa, mutta ne ovat saaneet osakseen myös laajaa arvostelua, eniten sen vuoksi, ettei niiden antamia tuloksia kyetä testaamaan kokeellisesti.

Supersäieteoriassa esitellään myös uudenlainen hiukkanen, painovoimaa välittävä gravitoni. Supersäieteoria ottaa huomioon paljon muitakin hiukkasia, siksi sitä pidetään hyvänä ehdokkaana kaiken teoriaksi.

Tätä teoriaa tukevat tutkijat toivovat, että supersäieteoriasta löytyisi vastaus pimeään energiaan ja aineeseen. Kuitenkaan mitään ilmiöitä, jotka johtuisivat supersäieteoriasta, ei ole voitu kokeellisestikaan todistaa.

Katso myös muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Greene, Brian (2006): Kosmoksen rakenne: Avaruus, aika ja todellisuus. Suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2005. (Alkuteos: The Fabric of Cosmos: Space, Time and the Texture of Reality, 2004.) ISBN 952-5202-83-6
  • Greene, Brian (2000): Kätketyt ulottuvuudet: Supersäikeet, ajan halkeamat ja maailmanselityksen haaste. Suom. Mikko Vänttinen. Helsingissä: Otava, 2000. (Alkuteos: The Elegant Universe: Superstrings, Hidden Dimensions, and the Quest for the Ultimate Theory, 1999.) ISBN 951-31-1650-6

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.