Suonikylä

Suonikylä (koltansaameksi Suõʹnnʼjel, ven. Сонгельский погост, Сонгельск, Суоникюля) oli kolttasaamelaisten lapinkylä eli siida Suomelle vuosina 1920–1944 kuuluneen Petsamon kunnan keskiosassa. Sen ytimen muodosti talvikylä, johon Suonikylän yhteisö kokoontui talvikaudeksi. Kesällä yhteisö siirtyi pois talvikylästä ja hajautui eri suuntiin.

Venäjän puolelle jääneen vanhan Suonikylän talvikylä 1913.

Historia

Suonikylän siida kuului Venäjälle aina vuoteen 1920, jolloin suurin osa sen alueesta siirtyi Tarton rauhan myötä Suomelle. Talvikylä jäi rajanvedossa Venäjän puolelle, mutta pääosa sukujen nautinta-alueista Suomen puolelle. Suomen puolelle rakennettiin uusi talvikylä ja Suonikylän yhteisöstä tuli Suomen kansalaisia. Suonikylää on luonnehdittu perinteisen kolttasaamelaisen kulttuurin keskukseksi.

Toisen maailmansodan takia Suonikylän koltat joutuivat lähtemään kotiseudultaan. Suomen valtio asutti heidät sodan jälkeen Inariin Sevettijärvelle. Suonikylässä siidalla oli valta tietyssä puitteissa osoittaa maa-alueita perheiden käyttöön ja siirtää niitä perheeltä toiselle. Muutama kahden hehtaarin tontti tupasineen oli vähäinen korvaus sen 5000 km²:n alueen menetyksestä, jonka Suonikylän koltat kokivat.

Vanhan Suonikylän väkeä vuonna 1903.

Väestö

Suonikylä oli lähes kokonaan Petsamon ortodoksisten kolttien asuttama kylä. Vuoden 1929 henkikirjoituksen mukaan kylässä oli 168 asukasta, jotka kaikki olivat kolttasaamelaisia. Ainoa suomalainen oli Suonikylässä koulun opettaja.

Asukasluvun kehitys:

• 1921: 159
• 1925: 165
• 1929: 168
• 1930: 163
• 1935: 201
• 1939: 219

Lähteet

• Onnela, Samuli & Vahtola, Jouko (toim.): Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7.

Aiheesta muualla

• Suomen suurin kylä - kolttakylä, Suomen Kuvalehti, 28.04.1934, nro 18, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Suonikylän vappua, Suomen Kuvalehti, 07.05.1938, nro 18, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot