Suomen Vapaakirkko
Suomen Vapaakirkko on vuonna 1923 perustettu, itsenäinen kristillinen protestanttinen kirkkokunta, johon kuuluu 15 867 jäsentä (2018).[1][2] Vapaakirkko koostuu ruotsin-, suomen- ja venäjänkielisistä seurakunnista, joita on yhteensä 99. Vapaakirkon ainoa venäjänkielinen seurakunta on Helsingin Kalliossa.[3]
| Suomen Vapaakirkko | |
|---|---|
 Suomen Vapaakirkon tunnus. |
|
| Suuntautuminen | protestantismi |
| Teologia | vapaakirkollisuus |
| Johtaja | Hannu Vuorinen |
| Yhteistyötahoja |
Suomen vapaakristillinen neuvosto Suomen ekumeeninen neuvosto |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Seurakuntia | 99 (2018) |
| Jäseniä | 15 867 (2018) |
| Jäsenlehti | Suomen Viikkolehti |
| Kotisivu |
svk |
Vapaakirkolla on palveluksessaan noin 150 työntekijää sekä 40 lähetystyöntekijää 12–15 lähetyskentällä. Vapaakirkko tekee merkittävää sosiaalityötä ja ylläpitää kymmentä hautausmaata.[4] Vapaakirkon kirkkokunnanjohtajana toimii Hannu Vuorinen.[5] Elokuusta 2016 alkaen Vapaakirkko keskitti toimintojaan Tampereelle Teopolis-nimiseen keskukseensa, johon siirtyi hallinto ja kustannustoiminta Hämeenlinnasta sekä koulutusta tarjoava Suomen teologinen opisto Hangon Santalasta.
Vapaakirkon historia muokkaa
- Pääartikkeli: Suomen Vapaakirkon historia
Suomen Vapaakirkon juuret ovat angloamerikkalaisperäisissä vapaakirkollisissa herätysliikkeissä, jotka alkoivat vaikuttaa Suomessa 1870-luvulla etenkin Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Aluksi pyrkimyksenä oli uudistaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta kirkon piirissä näihin niin sanottuihin allianssipyrkimyksiin suhtauduttiin kielteisesti, ja vapaakirkollisissa piireissä luovuttiin allianssiaatteesta 1900-luvun alussa. Liikkeen ruotsinkielinen enemmistö vaihtui suomenkieliseen 1910-luvulla, ja vuonna 1923 suomenkieliset vapaakirkolliset järjestäytyivät Suomen Vapaakirkoksi.[6]
Organisaatio ja toiminta muokkaa
Vapaakirkon seurakuntamalli on kongregationalistinen. Tämä tarkoittaa sitä, että Vapaakirkon seurakunnat ovat itsenäisiä. Ne ovat sitoutuneet yhteiseen tunnustukseen ja yhdyskuntajärjestykseen, jonka perustana on se, että Raamattu on ylin ohje.[7] Vapaakirkossa ei ole piispallista eli episkopaalista järjestelmää.
Vapaakirkon pastorit ja muut työntekijät koulutetaan pääosin Suomen teologisessa opistossa Teopoliksessa Tampereella.[8] Kuten luterilaisella kirkolla, on myös Suomen Vapaakirkolla käytössään naispastoreita.lähde?
Vapaakirkko rahoittaa toimintansa seurakunnissa kerättävien vapaaehtoisten kolehtien sekä vapaaehtoisesti maksettujen kymmenyksien avulla. Jonkin verran tuloja kertyy Helsingissä olevan Hotel Annan tuotoista sekä erilaisista lahjoituksista. Varat käytetään työntekijöiden palkkoihin ja kiinteistöjen ylläpitämiseen ja korjauksiin, sosiaaliseen työhön Suomessa ja lähetystyöhön.[9]
Suomen Vapaakirkko on jäsen Suomen vapaakristillinen neuvosto ry:ssä, Suomen Ekumeeninen Neuvosto ry:ssä, Suomen lähetysneuvosto ry:ssä ja Suomen Evankelinen Allianssi ry:ssä.[10]
Merkittäviä eroja Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ovat kaste- ja ehtoolliskäsitykset. Vapaakirkossa kastetaan vain uskonsa tunnustavia, henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä[11]. Vapaakirkko edustaa reformoitua ehtoolliskäsitystä, jonka mukaan Jeesus ei ole konkreettisella tavalla läsnä ehtoollisleivässä ja -viinissä poiketen luterilaisesta reaalipreesensopista. Ehtoollinen on pyhä kokoontuminen, muistoateria. Se on yhteysateria sekä Kristuksen että seurakunnan kanssa, yhteys Jeesuksen vereen ja ruumiiseen.[12]
Vapaakirkon varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä 15 vuotta täyttänyt uudestisyntynyt kristitty, joka tahtoo noudattaa Vapaakirkon periaatteita. Vapaakirkollisten vanhempien lapset ovat perhejäseniä, niin sanottuja ulkojäseniä, kunnes liittyvät varsinaisiksi jäseniksi tai eroavat Vapaakirkosta.[13]
Vapaakirkossa on tunnusomaista myös kristittyjen samanarvoisuuden soveltaminen niin sanotuksi yleiseksi pappeudeksi. Tämä tarkoittaa teologista käsitystä, että kaikilla seurakuntalaisilla on mahdollisuus toteuttaa kristillistä kutsumustaan kertomalla uskostaan uskosta osattomille, jakamalla ehtoollista ja kastamalla.
Suhde Raamattuun muokkaa
Vapaakirkon uskonnonvapauslain edellyttämässä tunnuksessa sanotaan: ”Me olemme kristittyjä, jotka Raamatun perustuksella yhtäpitävästi apostolisen tunnustuksen kanssa tahdomme elää ja toimia kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi.”
Raamattu tunnustetaan Pyhän Hengen johdossa olleiden ihmisten kirjoittamaksi. Siinä Jumala ilmoittaa itsensä ja pelastussuunnitelman ihmisille. Raamatun ilmoitus on täydellinen ja lopullinen.[14]
Pelastus muokkaa
Pelastustapahtuma on alusta loppuun Jumalan työtä.[15]
Kaste muokkaa
Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksen mukaan kristillinen kaste suoritetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kasteessa ihminen tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi.[16]
Luterilaisesta kirkosta poiketen Vapaakirkko ei käytä lapsikastetta. Vain uskovia kastetaan (veteen upottamalla), eikä kasteen katsota pelkkänä suorituksena pelastavan. Kastetta pidetään merkityksettömänä ihmiselle, jolla ei ole henkilökohtaista uskoa.[17] Kastekysymys ei kuitenkaan ollut luterilaisesta kirkosta irtaantumisen syy, sillä Vapaakirkossa kastettiin lapsia. Se oli teoriassa mahdollinen käytäntö vuoteen 1974 saakka[18].
Ehtoollinen muokkaa
Ehtoollista ei käsitetä armon välikappaleeksi, vaan armon julistajaksi ja vahvistajaksi. Ehtoolliselle voivat osallistua kaikki jotka uskovat, myös muiden seurakuntien jäsenet.[19]
Seurakunta muokkaa
Seurakunnan tilaisuudet ja tapahtumat ovat kaikille avoimia[20]. Seurakunnan jäsenyys on puolestaan avoin kaikille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja tunnustavat uskonsa. Seurakunta on pyhä. Seurakunnan pyhyys on Kristuksen pyhyyttä ja täydellisyyttä. Jäsenet ovat epätäydellisiä ihmisiä. Seurakunta antaa hengellisen kodin uskoville ja on hengellisen elämän kasvupaikka, jossa seurakunnan jäsenet palvelevat toinen toisiaan Herralta saamillaan lahjoillaan. Vapaakirkko muodostuu itsenäisistä seurakunnista, jotka hyväksyvät Vapaakirkon tunnustuksen yhteiskuntajärjestyksen ja uskonnonharjoitusmuodon.[21]
Eettiset kysymykset muokkaa
Vapaakirkko on vastustanut rekisteröityjä parisuhteita ja homoparien adoptio-oikeutta. Entinen kirkkokunnanjohtaja Olavi Rintala on todennut, että homoseksuaalinen taipumus ei ole synti, mutta että samaa sukupuolta edustavien parien väliset seksuaaliset suhteet ovat väärin.[22]
Päivä Osakeyhtiö muokkaa
- Pääartikkeli: Päivä Osakeyhtiö
Vapaakirkon kirjallisuuden, musiikin ja lehtien kustannusyhtiönä toimii Päivä Osakeyhtiö. Päivä tunnetaan, yli kirkkokuntarajojen, laajasta valikoimasta. Tuotantoa ovat lastenkirjat, nuortenkirjat, opetus- ja hartauskirjat sekä lahjakirjat. Lisäksi kirjoja on johtajakoulutukseen ja avioliittokurssille. Myös monissa seurakunnissa käytössä olevan Alfa-kurssin materiaalin painattaa Päivä. Materiaali on alun perin peräisin Englannista Holy Trinity Brompton -seurakunnasta. Muita tunnettuja Päivän tuotteita ovat Tapio Nousiaisen Leipää ja suolaa, Yksi ainoa elämä ja Kalevi Lehtisen Sinulle sekä Tuomas Jäntin Vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin.[23]
Vapaakirkon virallinen lehti on kerran viikossa ilmestyvä Suomen Viikkolehti.
Talous muokkaa
Suomen Vapaakirkko on saanut vuosina 2018–2023 Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustusta rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan yhteensä noin 707 000 euroa. Keskimääräinen vuosittainen tuki on ollut laskeva ja oli vuonna 2023 noin 106 000 euroa.[24]
Johtohenkilöt muokkaa
Vapaakirkon ensimmäinen hallituksen puheenjohtaja oli kouluneuvos Sulo Santeri Salmensaari. Sodan jälkeen hallintovastuuta siirrettiin entistä enemmän toimihenkilöille. Suomen Vapaakirkon johdossa on vuodesta 1974 ollut kirkkokunnanjohtaja. Ennen vuotta 1996 kirkkokunnanjohtajan nimike oli lähetysjohtaja.[25]
Johtajat muokkaa
- Erkki Verkkonen (1975–1990)
- Jorma Kuusinen (1991–2001)
- Olavi Rintala (2001–2009)
- Hannu Vuorinen (2009–)
Hallituksen puheenjohtajat muokkaa
- Sulo Santeri Salmensaari (1923–1954)
- Usko Waismaa (1954–1974)
- Tapio Nousiainen (1974–1977)
- Veikko Korhonen (1977–1985)
- Seppo Kolehmainen (1985–1991)
- Jorma Niemelä (1992–1999)
- Reino Alho (2000–2007)
- Markku Almgren (2008–2015)
- Jaakko Pihlajamäki (2016–)
Seurakunnat muokkaa
Suomen Vapaakirkolla on yhteensä 95 jäsenseurakuntaa.[26]
|
|
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Toim. Eronen, Maarit; Yhdessä – Vapaakirkko tänään. Hämeenlinna: Päivä, 2005.
Viitteet muokkaa
- ↑ Seurakuntien jäsentilastot ja varojen käyttö 2013. Suomen Vapaakirkko. Toimintavuosi 2013, 2014.
- ↑ Suomen Vapaakirkko Varkauden Vapaaseurakunta. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 11, 19.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 11.
- ↑ [1]
- ↑ Vapaakirkollisuus Uskonnot Suomessa. Kirkon tutkimuskeskus, Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 4.4.2009. Viitattu 11.9.2009.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 15.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 38–39.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 12.
- ↑ Suomen Vapaakirkko Uskonnot Suomessa. Kirkon tutkimuskeskus, Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 8.11.2011. Viitattu 11.9.2009.
- ↑ Kaste Suomen Vapaakirkko. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Ehtoollinen Suomen Vapaakirkko. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Kaksi jäsenluokkaa ja Korolainen hallitukseen Suomen Vapaakirkko. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 72.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 73.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 79–80.
- ↑ Kaste
- ↑ Suomen Vapaakirkon historia / Liike laillistuu svk.fi. Viitattu 21.6.2013.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 80–81
- ↑ Suomen Vapaakirkko – Yleisesittely svk.fi. Viitattu 1.9.2012.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 81
- ↑ Homojen adoptio-oikeus johtaa traumoihin.
- ↑ Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 44–46
- ↑ Yleisavustus rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Suomen Vapaakirkon historia. Suomen Vapaakirkko. Viitattu 2.10.2014.
- ↑ Seurakunnat Suomen Vapaakirkko. Viitattu 7.9.2021.