Suomen EEC-vapaakauppasopimus
Suomen EEC-vapaakauppasopimus oli vuonna 1973 solmittu Suomen ja Euroopan talousyhteisön (ETY, engl. EEC) välinen vapaakauppasopimus. Se tuli voimaan vuoden 1974 alussa. Sopimuksen mukaan useimpien teollisuustuotteiden tullit poistuivat 1. heinäkuuta 1977 kokonaan Suomen ja EEC-maiden välisestä kaupasta, mutta pisimmän siirtymäajan saaneiden tuotteiden osalta vasta vuoden 1985 alussa.[1]
Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen totesi huhtikuussa 1970 valtiopäivien avajaispuheessa, että Suomi pyrkii kauppasuhteiden tasapuoliseen kehittämiseen sekä lännen että idän kanssa. Hän katsoi, että EEC:n laajeneminen (Britannian ja Tanskan liittyminen EEC:hen) tuo Suomen eteen markkina-asetelmien muutoksen, joka vaatii toimenpiteitä. Virkamiestasolla Suomi aloitti neuvottelut EEC:n kanssa joulukuussa 1971. Neuvottelijat parafoivat sopimuksen 22. heinäkuuta 1972.[2]
Tasapainottaakseen asiaa Suomi solmi Kevsos-sopimuksen Itä-Euroopan Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston kanssa 16. toukokuuta 1973 ja vapaakauppasopimuksia niiden kanssa.[1]
EEC-sopimus aiheutti laajan keskustelun Suomessa, ja sitä vastaan esitettiin vetoomuksia, muun muassa EEC-vetoomus, jonka allekirjoitti usea tunnettu Suomen kansalainen. Vetoomus julkaistiin Helsingin Sanomissa 19. syyskuuta 1973 maksettuna kokosivun ilmoituksena otsikolla ”EEC-vapaakauppasopimus torjuttava”.[3] Asiaan osallistui vastustavana tahona myös Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettiläs Viktor Maltsev.[4]
EEC-sopimus oli klassinen vapaakauppasopimus eikä tähdännyt syvempään talousyhteistyöhön. Se ei koskenut maataloustuotteita. Sopimus allekirjoitettiin 5. lokakuuta 1973[5] ja eduskunta hyväksyi sen ääni 141-36 16. marraskuuta 1973[6].
EEC-sopimus oli jatkoa Suomen länsisuuntaiselle kauppapolitiikalle. Suomen EFTA-sopimus, jolla Suomi pyrki parantamaan kaupankäynnin edellytyksiä Länsi- ja Keski-Euroopan kanssa, oli solmittu maaliskuussa 1961. Suomi liittyi EFTA:n täysjäseneksi vuonna 1986.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Haataja, Lauri: ”Kekkosen aika”, Suomen historia 8, s. 215–217. Päätoimittaja Yrjö Blomstedt. Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-2489-2.
- ↑ Suomi jäi puolimatkaan - Vapaakauppa-alue kasvoi viidellä. Helsingin Sanomat, 23.7.1972, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.8.2023.
- ↑ EEC-vapaakauppasopimus torjuttava (koko sivun ilmoitus). Helsingin Sanomat, 19.9.1973, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.8.2023.
- ↑ NL:n suurlähettiläs Viktor Maltsev: Helsinki vahva ehdokas turvakokouspaikaksi. Helsingin Sanomat, 19.9.1973, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Allekirjoitus sopimuspapereihin Brysselissä - EEC-sopimusta aletaan soveltaa tammikuussa. Helsingin Sanomat, 6.10.1973, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.8.2023.
- ↑ EEC-ratkaisu syntyi ääni 141-36 - Kommunistit jäivät yksin vastustamaan. Helsingin Sanomat, 17.11.1973, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.8.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- EEC-avtalet hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)