Wikipedia

Suohorsma

putkilokasvilaji

Suohorsma (Epilobium palustre) on pieni, pohjoisella pallonpuoliskolla yleinen monivuotinen horsmakasvi.

Suohorsma
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Horsmat Epilobium
Laji: palustre
Kaksiosainen nimi

Epilobium palustre
L.

Katso myös

  Suohorsma Wikispeciesissä
  Suohorsma Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Suohorsman kukka, keskellä nuijamainen luotti.
 

Suohorsma kasvaa 10–70 cm korkeaksi. Varren tyvellä on rihmamaisia silmupäisiä pintarönsyjä. Varsi on haaraton tai harvaan pystyhaarainen, alaosastaan kalju ja ylempää kauttaaltaan karvainen. Lehdet ovat varressa vastakkain, kukinto-osassa kierteisesti. Lehdet ovat lähes ruodittomia, kapeanpuikeita ja suippotyvisiä. Lehden laita on tavallisesti ehyt, taakäänteinen ja kaarikarvainen, kuten myös lehden keskisuoni. Kukinto on harsu ja kauttaaltaan karvainen. Kukat ovat väriltään purppuranpunaiset, vaaleanpunaiset tai valkoiset. Teriö on 5–8 mm leveä, kukan luotti on nuijamainen. Suohorsma kukkii Suomessa heinä-elokuussa. 4–8 cm pitkä siemenkota on tavallisesti peräänsä huomattavasti pidempi.[2]

Muista horsmalajeista suohorsma muistuttaa eniten rusoamerikanhorsmaa (E. adenocaulon) ja harvinaista turjanhorsmaa (E. laestadii).[3] Suohorsma on monimuotoinen laji ja se risteytyy helposti monen muun horsmalajin kanssa. Risteymiä tunnetaan muun muassa hetehorsman (E. alsinifolium), pohjanhorsman (E. hornemannii) ja lännenhorsman (E. glandulosum) kanssa.[4]

Levinneisyys muokkaa

Suohorsma on levinnyt laajalle alueelle Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Lajia tavataan koko Euroopassa eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu yhtenäisenä itään päin Keski-Aasiaan ja Länsi-Siperiaan saakka. Satunnaisempana lajia tavataan läpi koko Siperian Tyynenmeren rannikolle Japaniin ja Kiinaan asti. Suohorsmaa tavataan samoilla leveysasteilla myös Pohjois-Amerikassa Alaskasta itärannikolle, jossa laji on runsaimmillaan. Lajia tavataan myös Grönlannissa.[3] Suomessa suohorsma on yleinen laji koko maassa.[5] Pohjois-Suomessa kasvaa yleisenä suohorsman pohjoinen muunnos, pohjansuohorsma (var. lapponicum).[6]

Elinympäristö muokkaa

Suohorsmaa kasvaa kosteilla kasvupaikoilla, kuten ojissa, rannoilla, kosteilla niityillä, lähteiköissä, korvissa, nevoilla, letoilla, puronvarsilla, teiden varsilla ja joutomailla. Tuntureilla lajia esiintyy paljakan alaosiin saakka.[2]

Lähteet muokkaa

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Lansdown, R.V.: Epilobium palustre IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 299.
  3. ↑ a b Arne Anderberg: Den virtuella floran: Kärrdunört (Epilobium palustre) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.12.2010. (ruotsiksi)
  4. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 299–300.
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Suohorsman levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 13.12.2010.
  6. ↑ Oulun kasvit 2005, s. 240.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suohorsma&oldid=21381037”