Wikipedia

Sukupuolitutkimus

monitieteinen tutkimusala
 Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Sukupuolentutkimus.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Nimeä sukupuolitutkimus ei ole käytetty vuoden 2012 jälkeen, ks. keskustelusivu!

Sukupuolitutkimus (myös sukupuolentutkimus tai gender-tutkimus) on tieteellinen tutkimusala, joka tuottaa tietoa sukupuolen vaikutuksesta yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Sukupuolitutkimus on luonteeltaan monitieteistä. Se jakautui 1970-luvulla kahteen pääteoriaan: feministiseen ja sosiobiologiseen.[1] Eri teorioiden väliset erot perustuvat monesti kiistaan siitä, mikä on kulttuurin ja mikä biologisten tekijöiden vaikutus sukupuoliseen käyttäytymiseen.

2000-luvulla sukupuolisuutta ja yhteiskuntaa tarkastelevat teoriat on jaettu neljään ryhmään:[2]

  1. evoluutioteoriaan perustuvat mallit
  2. sosiaalinen konstruktionismi
  3. feministiset teoriat
  4. vaihtoteoreettinen malli.

Sukupuolitutkimuksen tutkimusaiheita ovat olleet muun muassa sukupuolittunut valta ja väkivalta, parivalinta, avioliitto, prostituutio ja seksuaalivähemmistöt. Feministisestä tutkimuksesta käytetään nykyisin enimmäkseen termiä sukupuolentutkimus.[3]

Evoluutioteoreettiset mallit muokkaa

Osa sukupuoliteorioista näkee kulttuurin perustuvan ihmisten biologisille tarpeille. Tällöin yhteiskunnalliset rakenteet ja yhteisön jäsenten käyttäytyminen selittyvät muun muassa evoluutioteorian avulla. Näihin suuntauksiin lukeutuvat etenkin sosiobiologia sekä evoluutiopsykologia. Tunnettuja teoreetikkoja ovat psykologi David Buss, sosiaalipsykologi Roy Baumeister ja antropologi Donald Symons. Evoluutiopsykologian kannattajat ovat hyödyntäneet teorioissaan psykologian ja yhteiskuntatieteiden tutkimuksia.

Evoluutioteoria tarkastelee ihmistä muiden eläinlajien tavoin ja näkee lisääntymisen olevan sen kannalta välttämätöntä. Sukupuolisen käyttäytymisen ajatellaan tähtäävän elämän jatkamiseen ja turvaamiseen. Sukupuolieroja tarkastellessa esiin tulee sekä ruumiillisia että mielellisiä eroja. Niiden katsotaan johtuvan luonnonvalinnasta, joka vahvistaa menestyksekkäitä perinnöllisiä ominaisuuksia. Seksuaalisuuden kannalta olennaisena erona evoluutiopsykologia pitää sitä, että naisten mahdollisuus lisääntyä on biologisesti rajattua kun taas miesten lähes rajatonta. Siksi naisten pariutumisstrategiat painottuvat enemmän jälkikasvun laatuun ja turvaamiseen. Miehille on suhteessa enemmän hyötyä kumppanimäärän enimmäistämisestä mutta luonto suosii myös monien strategioiden käyttämistä.

Suomessa evoluutiopsykologista näkökulmaa sukupuolitutkimukseen on tuonut esille muun muassa Osmo Tammisalo kirjassaan Rakkauden evoluutio.

Kriittinen sukupuolitutkimus muokkaa

Sekä sosiaalinen konstruktionismi että feministinen sukupuolentutkimus näkevät ihmisten käyttäytymisen erojen olevan ympäristötekijöiden aiheuttamia. Feministisen sukupuolitutkimuksen ei kuitenkaan periaatteessa tarvitse olla konstruktionismiin perustuvaa, ja 2000-luvulla onkin syntynyt pienehkö evoluutiofeminismin mahdollisuutta pohtivien tutkijoiden liike. Suomessa evoluutiofeminismiin on perehtynyt Anna Rotkirch.[4]

Sosiaalinen konstruktionismi korostaa sukupuolirooleihin kasvamista. Aihetta on käsitellyt erityisesti filosofi Michel Foucault. Hänen mukaansa seksuaalisuuden ilmentymät ovat kulttuurin tuotteita, joiden merkitys on peräisin yhteiskunnallisista diskursseista. Myös muut konstruktionistit ovat korostaneet yhteiskunnan seksuaalisuutta arvottavaa vaikutusta. Sukupuolten väliset psykologiset erot eivät käsityksen mukaan ole biologisesta sukupuolesta riippuvia. Historiallisesti miesten ja naisten työnjako on määräytynyt taloudellisten ja yhteiskunnallisten syiden sekä fyysisten ominaisuuksien perusteella. Sukupuoliroolit, naisellinen ja miehinen käytös, ovat syntyneet työnjaon seurauksena.

Konstruktionismia mukaillen feministiset teoriat ovat perinteisesti jakaneet sukupuolen biologiseen (engl. sex) ja sosiaaliseen puoleen (gender), joista jälkimmäinen on kulttuurin aikaansaama sosiaalinen konstruktio. Feminismin sukupuolikäsitys liittyy sen tavoitteeseen osoittaa, että naiset suoriutuvat samoista tehtävistä kuin miehetkin. Tällöin on myös haluttu kyseenalaistaa sukupuolten välisiä eroja. Sukupuolittunut käyttäytyminen yhdistyy feminismissä vallan ongelmaan ja se nähdään miesten pyrkimyksenä alistaa ja hallita naisia. 1990-luvulta lähtien suosiota on kasvattanut queer-teoria, johon keskeisesti sisältyvän, Judith Butlerin kehittämän performatiiviteorian mukaan seksuaalinen halu opitaan toistamalla yhteiskunnallista eleistöä ja myös jako biologisiin sukupuoliin on keinotekoinen.

Feministiset sukupuoliteoriat ovat synnyttäneet oman akateemisen sukupuolitutkimuksen alansa, sukupuolentutkimuksen, joka jakautuu lisäksi queer-tutkimukseen ja kriittiseen miestutkimukseen. Tutkimuksen välineenä on keskeisesti feministinen analyysi, joka reflektoi, miten sukupuolineutraaliin kaapuun puetut yhteiskunnalliset diskurssit ovat epätasa-arvoa tuottavia rakenteita.

Sosiaalisen vaihdon teoria muokkaa

Vaihtoteoreettinen malli tarkastelee ihmisten käyttäytymistä osana yhteisöllistä vuorovaikutusta. Se korostaa sukupuolieroja ottamatta tarkkaa kantaa siihen, missä määrin erot johtuvat kulttuurista tai biologisista tekijöistä. Teoria tarkastelee yhteisöllistä elämää toimijoiden välisten voimavarojen tai palkintojen vaihtona, jossa ihmiset pyrkivät saamaan hyötyjä ja välttämään kustannuksia. Sukupuolitutkimuksessa sosiaalisen vaihdon teoriaa on käytetty selittämään muun muassa parivalintaa ja seksuaalimarkkinoiden lainalaisuuksia. Sosiaalisen vaihdon teorian juuret ovat behavioristisessa psykologiassa, mutta se on hyödyntänyt myös ihmis- ja yhteiskuntatieteiden sekä taloustieteen havaintoja. Suomessa sosiaalisen vaihdon teoriaa on tuonut esiin Henry Laasanen kirjassaan Naisten seksuaalinen valta.

Kiista sopivasta sukupuolitutkimuksesta muokkaa

Eri teorioiden ja tutkimusperinteiden kannattajien välillä on käyty useita kiistoja, joissa vastapuolta on syytetty mm. pseudotieteeksi. Jotkut tutkijat ovat joutuneet eroamaan tehtävistään, ja toiset ovat kertoneet julkisuudessa itseensä kohdistuneesta häirinnästä.

Evoluutiopsykologiaa on arvosteltu yhteiskunnallisen näkemyksen puutteesta sekä yksinkertaistavista johtopäätöksistä.[5] Esimerkiksi vuonna 2007 julkaistiin tutkimus, jonka mukaan on havaittu naisten valitsevan mieluummin vaaleanpunaisen ja miesten vaaleansinisen värin. Tästä on tehty johtopäätös, että värimieltymykset ovat syntyneet luonnonyhteisössä, jossa naiset hoitavat lapsia ja keräävät marjoja ja miehet käyvät ravinnonhankintamatkoilla.[6] Kyseinen tutkimus perustui kapeaan otantaan, eivätkä tutkijat itse esittäneet evolutiivista selitystä kuin hypoteesina, vaikka mediassa tutkimustulos esitettiinkin todisteena evoluution tuottamasta erosta sukupuolten välillä. Tieteentutkijoiden Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen mukaan tämän tutkimuksen tapaus tuo hyvin esiin sen, miten odotukset ja kiinnostus löytää sellaisia sukupuoliin liittyviä eroavuuksia, jotka tukevat kulttuurissa vallitsevia, stereotyyppisiä käsityksiä, vaikuttaa siihen, miten tutkimuksista helposti tulkitaan paljon pidemmälle meneviä väitteitä, jotta lukijakunta kiinnostuisi.[7]

Australialainen psykologi Cordelia Fine on kuvannut neuroseksismiksi sitä tapaa, jolla jotkin neurotieteen tutkijat ovat pyrkineet osoittamaan, että sukupuoli on "koodattu" aivoihin. Finen mukaan kyseessä ylitulkinta ja jopa tulosten vääristelevä esittäminen, jolla pyritään tukemaan perinteisiksi miellettyjä käsityksiä sukupuolista. Hänen mukaansa on ongelmallista, että stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolista pyritään oikeuttamaan vetoamalla tieteellisyyteen, kun sitä ei samalla noudateta näissä tutkimuksissa.[8]

Tanskalainen älykkyystutkija Helmuth Nyborg hyllytettiin 2006 joksikin aikaa hänen väitettyään havainneensa pienen eron miesten ja naisten älykkyysosamäärässä. Psykologi J. Michael Bailey joutui puolestaan vastaamaan tutkimuksestaan oikeudessa. Hän oli haastatellut transsukupuolisia ja esittänyt tutkimuksensa perusteella teorian, että eroottinen kiinnostus naisena olemiseen oli ajanut jotkut miehet sukupuolenkorjaukseen.[9]

Harvardin yliopiston rehtori Larry Summers joutui eroamaan v. 2005 esitettyään, että yksi syy yliopistonprofessorien epätasaiseen sukupuolijakaumaan erilaisilla tutkimusaloilla voisivat olla synnynnäiset erot miesten ja naisten välillä. Ruotsalainen aivotutkija Annica Dahlström joutui häirinnän kohteeksi väitettyään sukupuolierojen olevan aivon rakenteissa ja että miehet sen vuoksi ovat naisia parempia abstraktissa matematiikassa mutta huonoja lasten hoitajia.[10]

Sosiaalisen vaihdon teoriaa on jo monen vuosikymmenen ajan kritisoitu erilaisista ongelmista, joista suurimmat ovat sen ihmiskuva, jossa ihminen oletetaan rationaalisena ja ainoastaan omaa etuaan tavoittelevana toimijana, sekä se, etteivät sen peruskäsitteet ole riittävän selkeästi määriteltyjä, mikä tekee sen testaamisen vaikeaksi.[11]

Myös feministisiä teorioita on kritisoitu ankarasti. Arvostelijoiden mielestä feministinen sukupuolentutkimus on ideologista eikä tieteellistä toimintaa. Kohututkija, teologi Eva Lundgren joutui vastaamaan julkisuudessa sekä Uppsalan yliopiston sisäisessä tutkinnassa tutkimuksistaan, joiden mukaan miehet haluavat alistaa naisia seksuaalisesti ja se on normaalia.[12]

Anna Rotkirchin mukaan sosiaalitieteet ovat tällä hetkellä vaiheessa, jossa aletaan jälleen tunnistaa evoluution vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. Hänen mukaansa biologisten tekijöiden väheksyminen alkoi 1970-luvulla marxilaisten tutkijoiden reaktiona biologisten teorioiden väärinkäyttöön, minkä jälkeen sosiobiologiaa on esitelty opiskelijoille ainoastaan varoittavana esimerkkinä. Rotkirch esittää, että sosiaalitieteen opiskelijoiden tulisi nykyisin täydentää tietojaan tutustumalla myös evoluutiotutkimukseen.[13]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Chafetz, J. S. (toim.): The Handbook of the Sociology of Gender. New York: Springer, 1999. ISBN 978-0-306-45978-8.
  2. ↑ Okami & Shackelford: Human sex differences in sexual psychology and behavior. Annual Review of Sex Research, 2001, 12. vsk, s. 186–241.
  3. ↑ Linkit - Sukupuolentutkimusta Suomessa minna.fi. Arkistoitu 17.1.2012. Viitattu 30.1.2012.
  4. ↑ Journal of Evolutionary Feminism evolutionaryfeminism.net. www.evolutionaryfeminism.net. Arkistoitu 29.12.2010. Viitattu 1.2.2012.
  5. ↑ Lång, M. (2003): Sosiobiologia koettelee tieteellisyyden rajoja. Tieteessä tapahtuu 2/2003.
  6. ↑ Goldacre, B. (2007): Pink, pink, pink, pink. Pink moan. Badscience.net
  7. ↑ Ylikoski, Petri & Kokkonen, Tommi: Evoluutio ja ihmisluonto, s. 386-388. Helsinki: Gaudeamus, 2009.
  8. ↑ Cordelia Fine: Will Working Mothers’ Brains Explode? The Popular New Genre of Neurosexism Neuroethics (2008). Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 27.6.2011.
  9. ↑ Carey, B. (2007): Criticism of a Gender Theory, and a Scientist Under Siege. New York Times 21.8.2007
  10. ↑ Mazzarella, M. (2007): Hjärnor. Ylioppilaslehti 10/2007,
  11. ↑ Richard L. West & Lynn H. Turner: Social Exchange Theory highered.mcgraw-hill.com. Viitattu 12.3.2011.
  12. ↑ Lisinski, S. (2005): Eva Lundgren kritiseras men frias[vanhentunut linkki]. Dagens Nyheter 15.12.2005.
  13. ↑ Rotkirch, A. (2004): Kehykset vai korttipakka? Evoluutioteorian merkityksistä sosiaalitieteissä. (Arkistoitu – Internet Archive) Tieteessä tapahtuu 1/2004.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sukupuolitutkimus&oldid=22302413”