Sukraloosi
Sukraloosi (E-koodi: E955) on keinotekoinen makeutusaine. Makeudeltaan se on noin 600–650-kertainen sakkaroosiin verrattuna.[1] Sukraloosin käyttökohteita ovat muun muassa ruoat, juomat ja leivonnaiset.
| Sukraloosi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | (2R,3R,4R,5R,6R)-2-oksi-5-kloori-6-(hydroksimetyyli)oksaani-3,4-dioli |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(C1C(C(C(C(O1)OC2(C(C(C(O2)CCl)O)O)CCl)O)O)Cl)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C12H19Cl3O8 |
| Moolimassa | 397,64 g/mol |
| Sulamispiste | 125–130 °C |
| Tiheys | 1,69 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 283 g/l |
Käyttö muokkaa
Maultaan sukraloosi muistuttaa paljon sokeria. Sen ADI-arvo on 0–15 mg painokiloa kohti.[1] Toisin kuin aspartaami, se kestää hyvin kuumentamista ja pitkiä säilytysaikoja.
Sukraloosia voivat käyttää myös harvinaista fenyyliketonuriaa sairastavat, joille aspartaami ei sovi, sekä diabeetikot.[2]
Kemiallinen synteesi muokkaa
Sukraloosia valmistetaan klooraamalla hallitusti sakkaroosia eli tavallista sokeria. Tällöin sakkaroosista korvataan kolme hydroksyyliryhmää klooriatomeilla [3] (ks. kuva).
Historiaa muokkaa
Sukraloosi keksittiin 1976 Tate & Lyle Corporationin ja Queen Elizabeth Collegen (University of London) yhteistyönä kehitettäessä uutta hyönteismyrkkyä. Aineen makeuden havaitsi intialainen opiskelija Shashikant Phadnis, joka väärin ymmärtämänsä toimintaohjeen mukaan maistoi (engl. taste) sukraloosia, kun hänen oikeastaan piti testata (engl. test) sitä.[4] Kanada oli ensimmäinen maa, jossa sukraloosin (kauppanimi Splenda) käyttö makeutusaineena hyväksyttiin vuonna 1991. Kanadan jälkeen yli 60 maata on hyväksynyt sukraloosin käytön, näiden joukossa muun muassa Australia vuonna 1993, Uusi-Seelanti 1996, Yhdysvallat 1998, Euroopan unioni vuonna 2004 ja myös Suomi. Tate & Lyle valmistaa sukraloosia tehtaallaan McIntoshissa, Alabamassa, Yhdysvalloissa. Lisävalmistuskapasiteettia on rakenteilla Singaporeen.
Turvallisuus muokkaa
Sukraloosia on tutkittu lukuisilla eläin- ja ihmiskokeilla. Ihmiskokeissa havaittiin, että 11–27 % sukraloosista imeytyy, josta kuitenkin 70–80 % poistuu muuttumattomana virtsaan.[5] Noin 5 % sukraloosista hajoaa elimistössä kahdeksi monosakkaridiksi.[3] Ihmiskokeissa sukraloosilla ei kuitenkaan havaittu kielteisiä terveysvaikutuksia, ja muun muassa Euroopan komission tieteellinen komitea on katsonut aineen turvalliseksi.[1]
Eräissä eläinkokeissa erittäin suurten annosten (2 000 mg/kg) havaittiin aiheuttavan DNA-vaurioita hiirissä.[6] Vielä suurempien annosten (3 000 mg/kg) sukraloosia on myös havaittu kutistavan rottien kateenkorvaa.[7]
Terveysvaikutukset muokkaa
Sukraloosin on havaittu joissakin tapauksissa laukaisevan migreeniä.[8]
Sukraloosin on tutkittu hajottavan myös solujen DNA:ta. Sukraloosin hajotessa syntyy metaboliitti sukraloosi-6-asetaattia, joka on erittäin genotoksinen aine, eli se vaurioittaa perimää. Sukraloosin tutkittiin myös kasvattavan tulehduksen, oksidatiivisen stressin ja syövän riskiä.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Scientific Committee on Food: Opinion of the Scientific Committee on Sucralose 12. syyskuuta 2000. Euroopan komissio. Viitattu 19. toukokuuta 2007.
- ↑ http://www.coca-cola.fi/action/Go/page/ainesosat3 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Ruokavirasto: E955 - Sukraloosi ruokavirasto.fi. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ Corti, A.(Editor). Low-Calorie Sweeteners: Present and Future (Vol. 85, Wrund). Basel, Switzerland: Karger Publishers, 1999. p 34; Earles, Jim 2003. Sugar-Free Blues - Everything You Wanted to Know About Artificial Sweeteners (Wise Traditions in Food, Farming and the Healing Arts, Winter 2003)
- ↑ http://www.cfsan.fda.gov/~lrd/fr980403.html
- ↑ Sasaki YF ym.: The comet assay with 8 mouse organs: results with 39 currently used food additives. (”Among the five tested sweeteners, sodium cyclamate induced a statistically significant DNA damage increase in the glandular stomach, colon, kidney, and urinary bladder, saccharin in the colon, sodium saccharin in the glandular stomach and colon, and sucralose in the glandular stomach, colon, and lung. The lowest dose that induced DNA damage was 1 000 mg/kg for saccharin and its sodium salt and 2 000 mg/kg for sodium cyclamate and sucralose.”) Mutation Research/Genetic Toxicology and Environmental Mutagenesis, , 519. vsk, nro 1–2, s. 103–119. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ National Industrial Chemicals Notification And Assesment Scheme – Full Public Report:SPLENDA/SUCRALOSE (PDF) (”The notified chemical was not teratogenic or neurotoxic and had no effect on reproduction, insulin secretion and carbohydrate metabolism. Sucralose was found to induce a reduction in thymus weight in rats dosed orally with 3000 mg/kg bw/day.”) industrialchemicals.gov.au. 2003. Viitattu 10.11.2023.
- ↑ Popular Sweetner Sucralose as a Migraine Trigger, Journal of Head and Face Pain - September 2006
- ↑ Tieteen Kuvalehti; Tutkijat varoittavat keinotekoisesta makeutusaineesta - 12.6.2023
Aiheesta muualla muokkaa
- PubChem: Trichlorosucrose (englanniksi)
- KEGG: Sucralose (englanniksi)
- ChemBlink: Sucralose (englanniksi)