Suhoi Su-33 (Nato-raportointinimi Flanker-D) on lentotukialuskäyttöön suunniteltu suihkuhävittäjä. Suhoi aloitti koneen suunnittelun Neuvostoliiton laivastolle 1982 Suhoi Su-27:n pohjalta. Yhtäläisyydet ovat suuria, ja konetyypin entinen mallimerkintä oli Su-27K. Suurimmat muutokset ovat tukialuskelpoisuus ja ilmatankkausmahdollisuus.

Suhoi Su-33 ”Flanker-D"
Su-33 sivulta. Siivet nostettu ylös.
Su-33 sivulta. Siivet nostettu ylös.
Tyyppi Hävittäjä
Valmistaja Suhoi
Miehistö 1
Valmistumisvuosi 1994
Ensilento toukokuu 1985
Käyttöönottovuosi 1994
Valmistusmäärä 24+
Mitat
Pituus 21,94 m
Kärkiväli 14,70 m
Korkeus 5,93 m
Siipipinta-ala 62 m²
Nopeus 2 300 km/h
Lentomatka 3 000 km
Tyhjäpaino 18 400 kg
Voimanlähde
Koneisto AL-31F suihkumoottoria
Teho 74,5 kN, jälkipolttimella 122,6 kN
Aseistus
Aseistus 30 mm GSh-30-1 kanuuna, 150 panosta, lisäksi yli 6 500 kg kuormaa, 12 eri kiinnityspisteessä, esimerkiksi R-27/R-73 ilmasta-ilmaan ohjuksia, erilaisia pommeja ja raketteja

Koneen länsimaiset vastineet ovat muun muassa USAFin F-15 Eagle ja etenkin laivastokäyttöön suunniteltu F-14 Tomcat.

Kehitystyö muokkaa

Ensimmäinen Su-33 lensi toukokuussa 1985, ja konetyyppi otettiin palveluskäyttöön Venäjän laivastossa 1994. Kaikki Venäjän laivaston palveluksessa olevat 24 Su-33 konetta on sijoitettu laivaston ainoalle lentotukialukselle, Admiral Kuznetsoville.

Toisin kuten Yhdysvaltain laivaston tukialushävittäjät, Su-33 ei käytä katapulttia lähdössä. Koneet on suunniteltu alukselle, jonka kiitotien päässä on ”hyppyri”.

Venäjän koneiden käyttöikä tulee loppuun 2015, ja on spekuloitu, että uusia Su-33-koneita ei valmisteta, koska erät olisivat liian pieniä. Tällöin Venäjä siirtyisi MiG-29K-kalustoon, jota jo rakennetaan Intian laivastolle.[1][2]

Kiina osti Su-33-prototyypin Ukrainasta, ja on vuodesta 2001 kehittänyt siihen perustuvaa konetta Shenyang J-15, joka teki ensilentonsa 31. elokuuta 2009 kiinalaisilla WS-10-moottoreilla varustettuna.

Kiina ja Venäjä neuvottelivat vuodesta 2006 Su-33:n myymisestä Kiinalle, mutta neuvottelut kariutuivat Kiinan vaatimuksiin kahdesta mallikappaleesta ja Kiinan valmistamiin kopioihin Su-27SK-koneista. Vuonna 2009 Kiina olisi jälleen ollut valmis ostamaan koneita, mutta Venäjä vaati vähintään 24 koneen minimierää.[3]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa