Stigma (häpeäleima)

Stigma eli häpeäleima tarkoittaa yhteisön hyvin kielteistä ja usein perusteetonta asennoitumista henkilöön. Leimautuminen eli stigmatisoituminen aiheuttaa henkilölle häpeää, kärsimystä ja itsearvostuksen vähenemistä.

Syyt

Leimautuminen johtuu usein kielteisistä ennakkoluuloista. Ne voivat olla asenteita tai pelon, inhon tai vihan tunteita. Ennakkoluulot syntyvät asiallisen tiedon puutteesta, minkä syynä on usein asian tabuluonteisuus. Tästä syntyy noidankehä.

Ilmeneminen

Leimaaminen on usein suoraa, kuten sitä, että muut ihmiset karttavat tai torjuvat henkilöä. He saattavat luonnehtia häntä vain stigmatisoidun asian, kuten hänen sairautensa perusteella. Epäsuora leimaaminen taas ilmenee niin, että kanssaihmiset esimerkiksi esittävät häpeällisiä kommentteja sairaudesta tai mediassa esitetään siitä loukkaavia tulkintoja.

Sisäinen stigma tarkoittaa, että ihminen leimaa itse itsensä, eikä esimerkiksi kerro siksi sairaudestaan. Hän ei usko kelpaavansa mihinkään eikä kenellekään, mikä voi johtaa passiivisuuteen ihmissuhteissa, työnhaussa tai työhönpaluussa sairastumisen jälkeen. Mitä heikompi itsearvostus on, sitä suuremmaksi leiman merkitys kasvaa, mikä taas heikentää itsearvostusta. Leimautumisen pelko voi myös aiheuttaa sen, että tulkitsee vahingossa toisten käytöksen tai sanomiset virheellisesti leimaaviksi.

Sairauden kohdalla leimautumisen pelko voi johtaa oireiden salaamiseen, viivyttelyyn avun hakemisessa tai siihen, että kuntoutuminen ei etene.

Vähentäminen

Stigmaa voi vähentää levittämällä asianmukaista tietoa. Pelkkä tieto ei kuitenkaan välttämättä itsessään saa aikaan asennemuutosta, koska ihmiset käyttäytyvät tottumustensa mukaan ja tunnepohjaisesti. Eräs tapa rikkoa lukkiutuneita asenteita on huumori. Läheisten tuki on leimautuneelle tärkeää, mutta saattaa olla, että hän ei ole stigman takia kertonut läheisilleen asiasta.

Henkilökohtaisella tasolla leima lievenee, jos henkilöllä on muuta mietittävää, kuten toimiva arkielämä ja harrastuksia. Mahdollisen itsensä stigmatisoinnin tunnistaminen antaa suhteellisuudentajua, jolloin jää tilaa itsearvostukselle.