Stansvikin kartano

suojeltu, kulttuuriperintöarvoiltaan merkittävä rakennus Helsingissä

Stansvikin kartano on kartano Laajasalon kaupunginosassa Helsingissä. Kartano oli Helsingin kaupungin omistuksessa vuosina 1938–2024. Kartano sijaitsee Kruunuvuorenrannan osa-alueella, jonka nimi oli vuoteen 2013 asti Tahvonlahti (ruots. Stansvik).

Stansvikin kartano
Sijainti Kruunuvuorenranta, Helsinki, Suomi
Koordinaatit 60°09′49″N 25°01′49″E / 60.1636°N 25.0303°E / 60.1636; 25.0303
Rakennustyyppi Kartanon päärakennus, rakennus ja kartano (d)
Käyttö Kartanon päärakennus
Suunnittelija Fabian Casimir Roswall (d)
Kartta
Stansvikin kartano

Kartanon alueen rakennukset on suojeltu.[1] Sittemmin museokäytössä ollut päärakennus on rakennettu vuosina 1803–1804, jolloin se oli kapteeni Fabian Casimir Roswallin omistuksessa. Roswall todennäköisesti myös suunnitteli rakennuksen itse. Kartanoon vievää tietä koristavat 1860-luvulta peräisin olevat tammipuut.

Historia muokkaa

Stansvik alkoi toimia itsenäisenä tilana vuonna 1798, mitä ennen se oli Degerön kartanoon kuulunut torppa. Roswallin jälkeen kartanon omisti vuosina 1805–1817 taidemaalari Emanuel Thelning. Sen jälkeen se oli ensin Edelheimin ja vuodesta 1856 Willebrandin suvun omistuksessa. Knut Felix von Willebrand toteutti 1800-luvun puolivälin jälkeen muutoksia päärakennukseen. Helsingin kaupunki osti tuolloin 100 hehtaaria käsittäneen kartanon Willebrandin suvulta vuonna 1938. Kartanon vuokralaisena on ollut vuodesta 1945 kaupungin virkamiesyhdistys (nykyisin Jyty Metropoli ry). Kartanon entisille maille rakennettiin 1950-luvulla kesäasuntoja.

Maaliskuussa 2024 Helsingin kaupunki ilmoitti myyneensä kartanon 70 000:lla eurolla Stansvikin kartano Oy:lle, jonka toimitusjohtajana toimii Tommi Korkala. Kauppaan kuuluivat myös muun muassa kaksi tenniskenttää ja venelaitureita. Kartanon ostanut yritys lupasi kaupan yhteydessä remontoida kartanorakennuksen. Kartanolla tuotetaan esimerkiksi ravintola-, majoitus- ja vierasvenesatamapalveluita. Toiminta on tarkoitus käynnistää vappuna 2024.[1]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Perttu, Jukka & Welling, Roosa: Laajasalo | Helsinki sai historiallisen kartanon myytyä – uusi yrittäjä kertoo suunnitelmistaan Helsingin Sanomat. 11.3.2024. Viitattu 11.3.2024.

Aiheesta muualla muokkaa