Solomanni
Solomanni[1] (ven. Соло́менное, Solomennoje) on Petroskoin kaupunkiin kuuluva taajama Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Lohmoijärven ja Äänisen Petroskoinlahden välisen salmen rannoilla kymmenen kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen.
| Solomanni Соломенное, Solomennoje |
|
|---|---|
.jpg) Herran temppeliin tuomisen kirkko Solomannin salmen rannalla. |
|
  Solomanni |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjän federaatio |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Kaupunkipiirikunta | Petroskoi |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | Petroskoin kaupunkiin kuuluva taajama |
Historia muokkaa
Solomannin kylä (ven. Solomjane) mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1563 verokirjassa. Sen nimi perustuu venäläiseen murresanaan solomja, joka on lainattu itämerensuomalaisten kielten salmi-sanasta.[2] 1500-luvun lopussa Solomanniin perustettiin Pietarin ja Paavalin miesluostari, joka lakkautettiin vuonna 1764. Vuonna 1775 salmen rannalle rakennettiin kivinen Herran temppeliin tuomisen kirkko. Palaneen luostarikirkon paikalle pystytettiin vuonna 1798 valmistunut Pietari-Paavalin kivikirkko. Solomannin seurakuntaan kuuluivat Järventauksen kylät sekä Suolusmäki.[3] Hallinnollisesti Solomanni oli 1900-luvun alussa osa Suojun volostin Järventauksen kyläkuntaa. Vuonna 1905 siellä oli 154 asukasta.[4]
Paikallisia elinkeinoja olivat maanviljely, kalastus, puunhankinta ja uitto sekä 1800-luvun lopulta lähtien työskentely sahalaitoksilla[3]. Vuonna 1874 Lohmoijärven rannalle rakennettiin kauppias Gromovin omistama saha, joka oli pitkään Onegan tehtaan jälkeen Petroskoin toiseksi suurin teollisuuslaitos. 1920-luvun alussa se tuotti neljäsosan Neuvosto-Karjalan sahatavarasta.[5] 1920- ja 1930-luvuilla Solomanni toimi Järventauksen kyläneuvoston keskuksena. Vuonna 1933 siellä oli 3 200 asukasta, joista 70 % oli venäläisiä, 17 % suomalaisia ja 7 % karjalaisia.[6] Samana vuonna paikkakunnalle rakennettiin uusi tiilitehdas[3]. Vuonna 1934 Solomanni sai kaupunkimaisen taajaman statuksen[7].
Solomannin saha evakuoitiin toisen maailmansodan aikana Kirovin alueen Luzaan, mutta se aloitti toimintansa uudelleen jo vuonna 1945. Vuonna 1963 saha ja Petroskoin huonekalutehdas yhdistettiin Petroskoin saha- ja huonekalukombinaatiksi, jonka palveluksessa oli parhaimmillaan 2 000 työntekijää. Huonekalujen valmistuksesta luopunut kombinaatti teki vararikon vuonna 1998.[5]
Nykypäivä ja nähtävyydet muokkaa
Petroskoin saha- ja huonekalukombinaatin pohjalta perustettiin vuonna 2004 ASPEK-yhtymään kuuluva osakeyhtiö. Sen sahatavaraa tuottavalla tehtaalla työskentelee modernisoinnin jälkeen 350 henkeä.[5]
Luonnonkauniilla paikalla sijaitseva taajama muistuttaa puutaloineen vielä nykyäänkin suurelta osin maaseutua. Sieltä on löydetty harvinainen diabaasilaji, jota on käytetty Pietarin Iisakinkirkon sisustamiseen.[3] Paikallinen nähtävyys on vuosina 1999–2003 restauroitu Herran temppeliin tuomisen kirkko. Pietari-Paavalin kirkko toimii lastentarhana.[8] Lähistöllä sijaitsee kasvitieteellinen puutarha sekä Tšortov stul (”Piruntuoli”) -niminen kalliorinne, joka on suojeltu luonnonmuistomerkki. Solomannin salmi on suosittu virkistyskalastuskohde.[3] Salmen yli johtaa huonokuntoinen avattava ponttoonisilta[9] Järventakuiseen.
Lähteet muokkaa
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 219. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.7.2015).
- ↑ Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes, s. 75. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
- ↑ a b c d e Istorija Solomennogo petrcbs.karelia.ru. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 17.7.2015. (venäjäksi)
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 40–41. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
- ↑ a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 377–378. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 84. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 6. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
- ↑ Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 231. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
- ↑ U razbitogo mosta karelia.allnw.ru. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 17.7.2015. (venäjäksi)