Soligalitš
Soligalitš (ven. Солига́лич) on kaupunki Kostroman alueella Venäjällä. Se sijaitsee Volgaan laskevan Kostromajoen rannalla 216 kilometriä Kostromasta koilliseen. Kaupunki on Soligalitšin piirin keskus. Asukkaita on 6 100 henkeä (vuonna 2010).lähde?
| Soligalitš Солигалич |
|
|---|---|
_(1779).png) vaakuna |
|
| Valtio | Venäjä |
| Subjekti | Kostroman alue |
| Piiri | Soligalitš |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 8 km² |
| Korkeus | 130 m |
| Väkiluku (2010) | 6 136 |
| – Väestötiheys | 767 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Paikkakunta tunnetaan 1300-luvulta lähtien nimellä Sol-Galitskaja. 1300–1600-luvuilla se oli huomattava suolan tuotannon keskus. Aluksi kaupunki kuului Galitšin ruhtinaskuntaan. Vuonna 1450 se liitettiin lopullisesti Moskovaan. 1400-luvun lopulla Kostroma-joen vastarannalle rakennettiin maalinnoitus, jota tataarit piirittivät vuonna 1532. Vuonna 1609 kaupungista tuli voivodikunnan keskus. Vuodesta 1708 lähtien se kuului Arkangelin lääniin ja vuodesta 1778 Kostroman lääniin. 1800-luvulla Soligalitš menetti taloudellisen merkityksensä, mutta säilytti asemansa kihlakunnan keskuksena.
Kaupungin historiallinen keskus on kauppatori, jolla sijaitsevat 1800-luvun puolivälissä rakennetut kauppahallit, Pyhän Nikolaoksen (1688) ja Kristuksen kirkastumisen (1821) kirkot. Keskustassa sijaitsevat ylösnousemuksen ja Jumalan ilmestyksen luostarit 1600-luvulla rakennettuine kirkkoineen. Kaupunki koostuu lähinnä 1–2-kerroksisista koristeellisista puutaloista. Kostroma-joen vastarannalla on kylpylä, jossa annetaan erilaisia mineraalivesi- ja mutahoitoja.
Lähteet muokkaa
- Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 429–430. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
Aiheesta muualla muokkaa
- Soligalitšin kaupungille omistettu sivusto (venäjäksi)
