Sodoman 120 päivää (elokuva)
Sodoman 120 päivää (ital. Salò o le 120 giornate di Sodoma) on Pier Paolo Pasolinin ohjaama italialainen taide-elokuva vuodelta 1975. Se perustuu markiisi de Saden saman nimiseen romaaniin, mutta Pasolini siirsi tapahtumat Mussolinin fasistiseen Salòn tasavaltaan. Elokuva kertoo Mussolinin fasistien vangeiksi joutuneista ihmisistä, jotka joutuvat kulkemaan alasti ja ovat jatkuvasti alistettuja ja nöyryytettyjä. Elokuvan kuuluisassa kohtauksessa yksi vangeista pakotetaan syömään ulostetta.
| Sodoman 120 päivää | |
|---|---|
| Salò o le 120 giornate di Sodoma | |
 |
|
| Ohjaaja | Pier Paolo Pasolini |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Elokuva perustuu markiisi de Saden romaaniin Sodoman 120 päivää jonka hän kirjoitti vuonna 1785 ollessaan vangittuna Bastiljissa. |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Ennio Morricone |
| Kuvaaja | Tonino Delli Colli |
| Leikkaaja | |
| Tuotantosuunnittelija | Dante Ferretti |
| Pukusuunnittelija | Danilo Donati |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
P.E.A. – Produzioni Europee Associate Les Productions Artistes Associés |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta | 1975 |
| Kesto | 117 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuvan säälimätön kerrontatapa herätti ensi-iltavuonnaan suurta kritiikkiä, ja elokuva kiellettiinkin kokonaan monissa maissa. Suomessa elokuva kiellettiin hyvien tapojen vastaisuuden ja epäsiveellisyyden perusteella vuonna 1976. Valtion elokuvatarkastamo antoi elokuvalle esitysoikeuden kahteen erikseen määrättyyn Suomen elokuva-arkiston näytökseen vuonna 1984.[1] Täyskielto raukesi vasta 1. tammikuuta 2001 kuvaohjelmien tarkastusta koskevan lakimuutoksen yhteydessä, kun niin sanottu aikuissensuuri poistui Suomesta.[2][3][4] Ensimmäinen elokuvan DVD-julkaisu tehtiin Suomessa vasta vuonna 2004.[1]
Elokuvan historiassa Sodoman 120 päivää on osa 1970-luvulla tapahtunutta elokuvan murrosta seksuaalisuuden käsittelyssä. Pehmopornahtavan Emmanuellen (1974) maailmanlaajuinen menestys toi seksin pysyvästi valkokankaille. Pasolinin oman Elämän trilogian (1971–1974) elokuvat olivat jo kuvanneet avoimesti seksuaalisuutta elämänmyönteisenä ja iloisena asiana. Sodoman 120 päivää oli kuitenkin räikeässä ristiriidassa Elämän trilogian elämänmyönteisyyteen, sillä siinä elämänmyönteisyyden korvasi iloton alistaminen ja nöyryyttäminen.
Sodoman 120 päivää rinnastetaan usein Nagisa Ōshiman Aistien valtakuntaan (Japani, 1976), joka oli yhtä radikaali kuin Pasolinin Sodoma. Siinä missä Pasolini kuvasi seksuaalisuutta fasismin alistavien valtarakenteiden kautta, Ōshima kuvasi seksuaalisuutta yksityiskohtaisesti kaiken nielevän intohimon kautta. Ōshiman elokuva sai saman kohtelun elokuvasensoreilta, ja se sallittiin Suomessa samaan aikaan kuin Pasolininkin elokuva.
Vaikutukset muokkaa
Elitisti-verkkosivuston Jari Mustonen pohtii elokuvan toimineen inspiraationa 1970-luvulla nähdylle pahamaineiselle natsisploitaatiogenrelle, joka varioi Pasolinin elokuvassa nähtyjä kauheuksia.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Sodoman 120 päivää (elokuva) Elonet. Viitattu = 15.5.2021.
- ↑ HE 2/2000 – Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuvaohjelmien tarkastamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ 775/2000 – Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta Finlex. 25.8.2000. Oikeusministeriö. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ Kai Ovaskainen: ELOKUVIEN AIKUISSENSUURI PURETAAN KOHU-UUTISOINNISTA HUOLIMATTA Ilta-Sanomat. 7.8.1999. Viitattu 30.9.2021.
- ↑ Mustonen, Jari: Muistoja menneisyydestä – Natsisploitaatio Elitisti. 9.3.2020. Viitattu 9.3.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Saralehto Rekola, Mailis: Sodoman 120 päivää (1975) – Sodoman 120 päivää Elitisti. 30.8.2010.