Skotlannin kuningaskunta

historiallinen valtio Britteinsaarilla
Tämä artikkeli käsittelee historiallista valtiota. Skotlanti on nykyisin osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

Skotlannin kuningaskunta (gaeliksi Rìoghachd na h-Alba, skotiksi Kinrick o Scotland) oli Ison-Britannian saaren pohjois­osassa Länsi-Euroopassa sijainnut valtio vuosina 843–1707. Englannin kuningaskunta esitti sille usein vaatimuksia, joilla Englanti pyrki saamaan alueella ylivallan. Lopulta vuonna 1707 Skotlanti solmi Englannin kanssa unioni­sopimuksen, jolla alueet liitettiin yhteen ja perustettiin Ison-Britannian kuningaskunta.[1] Vuonna 1700 Skotlannin kuningas­kunnan asukas­luku oli noin 1,1 miljoonaa.

Skotlannin kuningaskunta
Rìoghachd na h-Alba
Kinrick o Scotland
800-luku–1707

Royal_Banner_of_Scotland


Skotlannin kuningaskunnan sijainti

Valtiomuoto monarkia
Monarkki
Pääkaupunki
Pinta-ala
– yhteensä 230 977 km² 
Väkiluku
  • Arviot:
  • 500 000 (1500)
  • 800 000 (1600)
  • 1 250 000 (1700)
Viralliset kielet skotti, gaeli, ranska, englanti, norni
Valuutta Skotlannin punta
Tunnuslause In My Defens God Me Defend
Seuraaja  Ison-Britannian kuningaskunta

Skotlannin yhdisti sen ensimmäinen kuningas Kenneth I MacAlpin vuonna 843. Seuraavan 850 vuoden aikana maahan kehitettiin oma laki- ja opetus­järjestelmä, jotka sillä on käytössä vielä tänäkin päivänä. Skotlannilla oli myös oma raha- ja mittajärjestelmä. Aluksi kuningas­kunnan alueet sijoittuivat Forth- ja Clydejokien pohjois­puolelle, Lounais-Skotlannin ollessa yhä Strathclyden hallitsijoiden alaisuudessa. Kaakkois-Skotlanti puolestaan oli ollut Bernicia-kuningas­kunnan hallinnassa noin vuodesta 638, myöhemmin Northumbrian kuningas­kunnan alla. Tästä alueesta kilvoiteltiin Konstantin II:n aikaan ja lopulta se liitettiin Skotlannin kuningas­kuntaan vuonna 1018, jolloin Malcolm II työsi rajan etelässä aina Tweedjoelle asti. Lähes sama raja on edelleen Skotlannin kaakkois­rajana.

Merkittävä Skotlannin kuningas­suku oli Stuart-suku, jonka ensimmäinen hallitsija oli Robert II. Suvun hallitus­kausi oli kuitenkin täynnä sisäisiä konflikteja.[1] Suku sai mahdollisuuden Englannin kruunuun, kun Englannin Henrik VII:n tytär Margareeta Tudor avioitui Jaakko IV:n kanssa. Heidän pojantyttärensä Maria Stuart vaati itselleen Englannin kruunua, mikä johti myöhemmin hänen teloitukseensa. Tämän poika Skotlannin Jaakko VI kuitenkin peri Englannin kruunun Elisabet I:n kuoltua lapsettomana.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suur­sanakirja, s. 1099. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Aiheesta muualla muokkaa