Sisäheitto
Sisäheitto eli synkopee on foneettinen ilmiö, jossa yksi tai useampi äänne jätetään pois sanan keskeltä. Tämä äänne on useimmiten painoton vokaali.[1]
Sisäheitto ja historiallinen fonetiikka muokkaa
Historiallisessa fonetiikassa sisäheitolla usein viitataan painottoman vokaalin poisjääminen.
Painottoman vokaalin poisjääminen muokkaa
- muinaisenglanti hláford > englanti lord
- englanti Worcester, äännetään kuitenkin ['wʊstəɹ]
- englanti Gloucester, äännetään kuitenkin ['ɡlɒstəɹ]
- latina cál[i]dum > italia caldo "kuuma"
- latina óc[u]lum > italia occhio "silmä"
- latina trem[u]láre > ranska trembler "vapista"
- englanti per[i]lous > murteessa parlous
Sisäheiton käyttö runoissa muokkaa
Retorisena tai runollisena keinona saattaa äänteitä jäädä pois sanan keskeltä.
- latina commo[ve]rat > runossa commorat ("hän oli liikkunut")
- englanti hast[e]ning > runossa hast'ning
- englanti heav[e]n > runossa heav'n
- englanti over > runossa o'er
Sisäheitto englannin kielen puhekielessä muokkaa
Vaikka puhekielessä on monta ilmiötä, joita pidetään sisäheittona, sellaiset muodot kuin "didn't" ei pidetä sisäheittoina, vaan supistumina:
- englanti [Au]stra[lia]n > puhekielessä Strine
- englanti g[oing t]o> puhekielessä gonna
- englanti w[ant t]o > puhekielessä wanna
- englanti I [woul]d [ha]ve > puhekielessä I'd've
Sisäheitto suomalais-ugrilaisissa kielissä muokkaa
Suomi muokkaa
Lounaismurteissa sisäheitto eli synkopee on hyvin yleinen ja koskee kolmi- tai useampitavuisten sanojen toisen avoimen tavun vokaalia, joka katoaa, kun ensimmäinen tavu on pitkä ja kolmas tavu alkaa l:llä, m:llä, n:llä, r:llä tai v:llä)
- Mnää ole suamlane.
- Tänäp olis pernoi ja affni ruakan.
Suomen puhekielessä yleisimmin pois jää vokaali i, jos sanan toisessa (painottomassa) tavussa on i-päätteinen diftongi, esim. lannote ja tasottaa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Oppikirja. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.