Sipoonlinna
Sipoonlinna (ruots. Sibbesborg) on Uudellamaalla Sipoon Söderkullassa sijaitseva keskiaikainen mäkilinna. Kohde kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin muinaisjäännöksiin.[1][2][3]
| Sipoonlinna | |
|---|---|
| Sibbesborg | |
 |
|
| Sijainti | |
  Sipoonlinna |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Sipoo |
| Historia | |
| Tyyppi | Muinaislinna tai Linna |
| Huippukausi | keskiaika |
Sipoonlinna muokkaa
Yleistä muokkaa
Sipoonlinna sijaitsee Sipoon vanhasta kirkosta 9,2 kilometriä eteläkaakkoon ja puoli kilometriä Sipoonlahdesta pohjoiseen Sipoonjoen länsipuolella. Mäeltä on matkaa joen rantaan 100 metriä. Jokilaakso on nykyään peltomaata lukuun ottamatta mäkilinnan lähiympäristöä, joka muodostaa peltosaarekkeen. Linnan jäännökset sijaitsevat saarekkeen kaakkoispäässä. Se kuuluu parhaiten säilyneisiin Ruotsin valtakunnan 1300-luvun jälkipuoliskon linnojen sijaintipaikkoihin. Linna on mäen kallioisella laella, joka kohoaa yli 10 metriä ympäristöään korkeammalle. Mäen itä-, etelä- ja lounaisreunat ovat äkkijyrkät ja mäen länsireunasta koillisnurkkaan on rakennettu valli. Puolustusta helpottaa vielä kaksi vallihautaa. Linnapihan alue on nelikulmainen ja linnapihan rakenteista erottuu maanpinnalle vain lounaiskulmassa oleva kumpare. Paikalta voi myös löytää jäänteitä perustuksista ja tiiliseinistä.[1][2][4]
Rakennus muokkaa
Vuoden 1909 Juhani Rinteen kaivauksilla tutkittu rakennuksen pohja sijaitsee kallion laella sen tasaisimmalla kohdalla. Rakennus oli nelikulmainen ja se oli 20 metriä pitkä ja 12–14 metriä leveä. Pohjan alin kerros oli muurattu tiilestä ja muurin sisus oli täytetty kivillä. Rakennuksen pohja ei enää ole näkyvissä, mutta sen kohdalla sijaitsee matala kumpare.[4][5]
Arkeofyyttejä muokkaa
Sipoonlinnassa on tutkittu muinaisia tulokaskasveja eli arkeofyyttejä. Ne on aikoinaan tuotu saarelle ja elävät edelleen muun kasvillisuuden seassa. Tällaisia on löydetty muun muassa nurmilaukka, ketomaruna, tummatulikukka (Verbascum nigrum), ukontulikukka ja hakarasara. Useat näistä kasveista ovat nimenomaan vanhoja ruoka-, mauste- tai lääkekasveja, joita ihminen haki luonnosta tai kasvatti itse.[4][5]
Hoito ja opastus muokkaa
Sipoonlinnan alueella tehtiin perusraivaus vuonna 1992 (Jukka Moisanen) ja tämän jälkeen aluetta vuosina 1993–1999 ja 2007 ylläpidetty raivaamalla valleilta pensaikkoa ja niittämällä aluskasvillisuutta 1–2 kertaa kesässä (Jukka Moisanen & Päivi Maaranen). Kallion rinteitä raivataan jatkossa 2–3 vuoden välein.[1][4][5]
Sipoonlinna on suhteellisen suosittu vierailukohde ja sille on pystytetty opastaulu parkkipaikalle, joka on kohteelle johtavan viitoitetun peltotien päässä. Paikalle pääsee Helsingistä ajamalla vanhaa Helsinki-Porvoo -tietä pitkin kohti Söderkullaa, jossa käännytään ennen Sipoonjokea vasemmalle peltotielle. Tien alussa näkyy tienviitta "Sibbesborg". Tietä ajetaan noin 200 metriä lähes perille.[4][5]
Historiaa muokkaa
Linnoitus on alun perin perustettu Sipoonlahdessa olleeseen saareen. Perustamisen jälkeen on maankohoaminen siirtänyt rantaviivaa kauemmaksi merellepäin ja saari on maatunut kiinni mantereeseen 1700-luvulla. Koska saari oli suuri, voitiin siitä linnoittaa vain eteläinen osa. Suojaksi oli kaivettava vallihauta, joka kavensi eteläpään erilleen muusta saaresta. Linna oli ilmeisesti tehty kivestä ja puusta. Lisäsuojaa ovat antaneet veden alle hakatut puupaalut, jotka estivät laivojen rantautumisen saareen.[2][1][6]
Vuoden 1909 kaivauksilta ei löytynyt ajoitettavaa materiaalia. Sipoonlinnan kaltaisia linnoja rakennettiin keskiaikaisessa Ruotsissa 1200-luvun puolivälin ja 1400-luvun alun välisenä aikana. Linna on todennäköisesti rakennettu 1300-luvun lopulla, sillä vuoden 1909 kaivauksilta löydetyt kivisavikeramiikka-astian kappale ja lasipikarin pohjaosa on valmistettu ja käytetty tuona aikana yleisesti. Sen mahdollisina rakennuttajina voidaan silloin pitää Porvoon voutikuntaa 1300-luvun lopulla hallinneita Bo Jonsson Gripiä ja Jacob Abrahamsson Djäkniä. Se on tällöin ollut osa Albrekt Mecklenburgilaisen linnaläänijärjestelmää. Sipoonlinnan alkuperäistä nimeä ei tiedetä varmuudella ja on mahdollista, että se on ollut 1390-luvun puolivälin dokumenteissa mainittu "Wartholmin linna".[1][6]
Kuninkaan 1700-luvun lopun kartastoon on merkitty Sibbesborgin ulomman vallihaudan edustalle tuulimylly, jonka kohdalla on nykyään vaja.[1]
Tutkimus muokkaa
Kohteessa suoritti Juhani Rinne arkeologiset kaivaukset vuonna 1909. Paikalla on käyty vuosina 1929 (E.W. Drake) ja 1971 (Lauri Pohjakallio) seudullisten inventointimatkojen yhteydessä. Vuosina 1985 (Matti Bergström) ja 1988 (Tryggve Gestrin) suoritettiin pienimuotoiset koekaivaukset. Tämän jälkeen kohdetta on lähinnä tarkastettu tai kartoitettu. Näin toimittiin vuosina 1989 (Jussi-Pekka Taavitsainen ja Markus Hiekkanen), 1994 (Harry Alopaeus) ja 2002 (V.-P. Suhonen). K. Seppänen ja A. Nummi ovat tehneet paikalla kasvillisuuskartoitukset.[1][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Muinaisjäännösrekisteri: Sibbesborg Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 28.11.2012. Museovirasto. Viitattu 7.7.2016.
- ↑ a b c Salmenkylän linnamäki, Hamina (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
- ↑ Sibbesborgin keskiaikainen linnasaari ja Sipoonjokilaakson viljelymaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ a b c d e f Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Sibbesborg Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 17.8.2011. Museovirasto. Viitattu 7.7.2016.
- ↑ a b c d Tiittinen, Teija (toimittaja): Hiidenkiuas ja tulikukka, s. 83–85. Jyväskylä: Museovirasto, 1999. ISBN 951-616-052-2.
- ↑ a b C. J. Gardberg: Suomen keskiaikaiset linnat. Otava; Keuruu 1993.
Kirjallisuus muokkaa
- Hamari, Pirjo & Ranta, Helena (toim.): Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset, s. 42–43, 2001
- Rantanen, Arja & Kuvaja, Christer: Sipoon pitäjän historia vuoteen 1868. 1. osa, Sipoo, 1994
- Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, Arkeologian osasto, 2001
- Suhonen, V.-P.: Historiallisen ajan kiinteiden muinaisjäännösten inventointi Itä-Uudellamaalla keväällä 2003, Museovirasto, 2003
Aiheesta muualla muokkaa
- Sinivaara, Juha: Uudenmaan muinaislinnat