Sinilatvakasvit
Sinilatvakasvit (Polemoniaceae) on kasviheimo, jossa on vajaat 400 lajia. Sinilatvakasvien heimo kuuluu koppisiemenisten Ericales-lahkoon, jonka tunnetuin heimo on kanervakasvit (Ericaceae).
| Sinilatvakasvit | |
|---|---|
 Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: |
Sinilatvakasvit Polemoniaceae Juss., nom. cons. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Tuntomerkit muokkaa
Sinilatvakasveihin kuuluu ruohoja ja joitakin pensaita ja liaaneja. Niiden aineenvaihduntatuotteisiin kuuluvat kukurbitasiinit (C32H46O8), jotka ovat kitkeränmakuisia triterperpenoideja, ja kasvi on usein epämiellyttävän hajuinen. Lehtiasento vaihtelee vastakkaisesta kierteiseen (vuorottaiseen). Lehdet ovat ehytlaitaisia tai syväliuskaisia. Joskus kukat ovat vastakohtaisia. Verhiö on yhdislehtinen, ja verholehtien kärjet ovat pyöreitä tai piikkimäisiä; keskeltä verholehdet ovat vihreitä, muutoin vaaleita. Yhdislehtinen teriö muodostaa hyvin kehittyneen torven. Heteitä on yhtä monta kuin verholehtiäkin eli viisi, ja joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ne kiinnittyvät kehätorvessa eri korkeuksille tai palhot ovat erimittaisia. Kukassa on huomiota herättävä mesiäinen eli nektaario. Yhdislehtinen sikiäin sisältää turvonneita istukoista, joissa on yhdestä moneen siemenaihetta kutakin emilehteä kohden. Vartalo on haarova, tavallisesti kolmiliuskainen, ja luotit ovat niissä johteisina niiden koko pituudelta. Hedelmä on kota. Siemenet ovat usein limautuvia kostuessaan, ja niissä on vihreä tai valkea alkio.[1]
Levinneisyys muokkaa
Sinilatvakasveja tavataan pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä, Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan länsiosassa Andeilla.[2] Suomessa heimoa edustavat lehtosinilatva (Polemonium caeruleum), Lapissa kasvava kellosinilatva (P. acutiflorum) ja Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva satunnainen kaitatahmikki eli tahmikki (Collomia linearis).[3]
Luokittelu muokkaa
Sinilatvakasvien heimossa on noin 18 sukua ja 385 lajia, jotka luokitellaan kolmeksi alaheimoksi.[1]
1. Polemonioideae Arn. muokkaa
Alaheimo on sinilatvakasvien suurin ja käsittää 13–22 sukua, joissa on yhteensä 350 lajia. Ne ovat pääasiassa enemmän tai vähemmän autiomaiden ruohoja, harvoin pikku pensaita. Joillakin lajeilla esiintyy lyhytversoja, kasvussaan ehkäistyneitä haaroja. Lehdet ovat joko kerrannaisia tai yksinkertaisia. Joskus kukat ovat vastakohtaisia. Heteenpalhot ovat tavallisesti sulautuneet teriöön. Siemenet ovat siivettömiä tai kapeasiipisiä.[1]
Alaheimoa tavataan jonkin verran kaikkialla pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä, mutta erityisesti Pohjois-Amerikan länsiosassa. Useissa suvuissa on pääasiassa pohjoisamerikkalaisia lajeja mutta myös muutamia Etelä-Amerikan eteläosissa kasvavia lajeja. Runsaslajisimmat suvut ovat leimut eli leimukukat (Phlox, 70 lajia), virvakukat (Linanthus, 35 lajia), neuliot (Navarretia, 30 lajia), sinilatvat (Polemonium, 27 lajia) ja kiurunkukat (Gilia, 25 lajia).[1]
2. Cobaeoideae Arn. muokkaa
Alaheimon tunnetuimmat edustajat ovat kelloköynnökset (Cobaea). Niiden lisäksi alaheimoon kuuluu kolme muuta sukua, ja lajeja alaheimossa on yhteensä 34. Ne kasvavat Kalifornian niemimaalla ja trooppisessa Amerikassa ja ovat enimmäkseen köynnöksiä tai pieniä puita, harvoin ruohoja. Joillakin lajeilla esiintyy lyhytversoja. Lehdet ovat tavallisesti pääteparisia, joskus sormilehdykkäisiä tai yksinkertaisia. Kukat ovat kookkaita, ja hetiö kiinnittyy tavallisesti kehätorven pintaan. Hedelmä on rakokota ja siemenet tavallisesti leveäsiipisiä.[1]
3. Acanthogilioideae J. M. Porter & L. A. Johnson muokkaa
Alaheimossa on vain Kalifornian niemimaalla kasvava laji Acanthogilia gloriosa. Se on pensasmainen ja sillä on lyhytversoja ja kahdenlaisia lehtiä: pitkäversoissa lehdet ovat muuntuneet haaraisiksi piikeiksi, lyhytversoissa on liuskoittumattomia ja karisevia lehtiä.
Suvut muokkaa
- Acanthogilia A.Day & R.C.Moran
- Allophyllum (Nutt.) A.D.Grant & V.E.Grant
- Bonplandia Cav.
- Cantua Juss. ex Lam. – inkanpuut
- Cobaea Cav. – kelloköynnökset
- Collomia Nutt. – tahmikit
- Eriastrum Wooton & Standl. – villatähdet
- Gilia Ruiz & Pav. – kiurunkukat
- Gymnosteris Greene
- Huthia Brand
- Ipomopsis Michx. – suprikit
- Langloisia Greene
- Leptodactylon Hook. & Arn.
- Linanthus Benth. – virvakukat
- Loeselia L.
- Loeseliastrum (Brand) Timbrook
- Microsteris Greene
- Navarretia Ruiz & Pav. – neuliot
- Phlox L. – leimut eli leimukukat
- Polemonium L. – sinilatvat
Käyttö muokkaa
Värikkäiden kukkien vuoksi puutarhojen koristekasveina viljellään eräitä leimuja, sinilatvoja, kiurunkukkia ja kelloköynnöstä. Rohdoskasveina on käytetty joitakin sinilatvoja, kiurunkukkia ja lajia Loeselia mexicana.[5]
Lähteet muokkaa
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. – Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. ISBN 951-45-8166-0
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Polemoniaceae.
- Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja. Osa 5. – Otava, Helsinki 1981. ISBN 951-1-06363-4
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
