Sinijalkasuula
Sinijalkasuula (Sula nebouxii) on pitkäsiipinen suulien heimoon kuuluva merilintulaji.
| Sinijalkasuula | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Suliformes |
| Heimo: | Suulat Sulidae |
| Suku: | Ruskosuulat Sula |
| Laji: | nebouxii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sula nebouxii |
|
_world2.png) Sinijalkasuulan levinneisyysalue. |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Tuntomerkit muokkaa
Sinijalkasuula on rakenteeltaan muita suulalajeja hieman kevyempi ja sillä on pitkä, suippeneva pyrstö ja pitkä, suippo nokka. Sukupuolet ovat samannäköiset. Linnun selkäpuoli on ruskea. Nokka ja silmänympärykset ovat sinertäväntummanharmaat. Pää on vaalea ja siinä on ruskeita raitoja. Vatsapuoli on vaalea. Nuoren linnun pää on ruskeampi kuin vanhempien lajitovereiden. Linnun keskipituus on noin 80 cm täysikasvuisena. Linnun tunnistaa helposti sinisistä räpyläjaloista[2].
Levinneisyys muokkaa
Laji pesii trooppisilla ja subtrooppisilla saarilla Meksikon ja Etelä-Amerikan Tyynen valtameren puoleisella rannikolla Peruun saakka, sekä Galápagossaarilla.
Ravinto muokkaa
Sinijalkasuulat syövät lähes yksinomaan kalaa.
Pesintä muokkaa
Laji pesii yhdyskunnissa, mielellään eristyneillä saarilla. Sinisiä räpylöitä näytellään soidinmenoissa ja niitä käytetään hyväksi myös munien hautomisessa. Lintu pesii lähes paljaalle maalle, eikä pesäkuopassa ole juurikaan muuta ainesta.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Sula nebouxii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.