Sinfonia nro 7 (Šostakovitš)
Dmitri Šostakovitšin sinfonia nro 7 C-duuri op. 60 valmistui 27. joulukuuta 1941 ja sai ensiesityksensä Kuibyševissä 5. maaliskuuta 1942, missä kantaesityksen soitti Samuil Samosudin johtama Bolšoi-teatterin orkesteri. Sinfonia tunnetaan lisänimellä Leningrad-sinfonia, koska säveltäjä omisti teoksen kotikaupungilleen Leningradille. Teoksen valmistuessa kaupunki oli saksalaisten saartama. Šostakovitš sävelsi sinfonian kolme ensimmäistä osaa piiritetyssä Leningradissa. Hänet evakuoitiin sieltä lokakuussa 1941, minkä jälkeen hän sävelsi sinfonian valmiiksi Kuyíbyševissä saman vuoden lopulla. Esitys radioitiin ympäri Neuvostoliittoa.[1]
Esitys Leningradissa muokkaa
Leningradissa teos esitettiin ensimmäistä kertaa 9. elokuuta 1942, kun kapellimestari Karl Eliasberg oli maaliskuussa 1942 päättänyt ottaa sen ohjelmistoon. Pulaa oli aluksi muusikoista, sillä kaupungissa oli vain radiokomitean sinfoniaorkesteri. Ensimmäiset harjoitukset maaliskuun 30. päivänä kestivät vain 20 minuuttia - nälkiintyneet soittajat eivät jaksaneet enempää. Soittajia olisi tarvittu sata, mutta kokoon oli saatu vain kaksikymmentäviisi. Muusikoille järjestettiin suuremmat ruoka-annokset ja heitä alettiin hakea radiokuulutuksilla. Osa mukaan saaduista oli rintamasotilaita. Harjoitusten jälkeen he palasivat juoksuhautoihinsa. [1]
Sinfonian esityspäivällä 9. elokuuta oli symbolinen merkitys: saksalaiset olivat ilmoittaneet valtaavansa Leningradin juuri tuona päivänä ja järjestävänsä voitonjuhlat hotelli Astoriassa. Eliasberg oli pystynyt järjestämään ensimmäiset täysimittaiset harjoitukset vasta kolme päivää ennen esitystä. Leningradilaiset kuuntelivat sinfoniaa kaduilla[2], kodeissa ja rintamalla. Sinfonian loppuvaiheissa joidenkin muusikoiden soitto alkoi horjua uupumisen takia. Tällöin paikalla ollut yleisö kannusti soittajia nousemalla seisomaan. Radion avulla sinfonia kaiutettiin myös rintalinjojen yli saksalaisten juoksuhautoihin. Myöhemmin eräs sotilas kertoi, että kuunnellessaan piiritetystä kaupungista tullutta lähetystä hän ensimmäisen kerran ajatteli, että saksalaiset häviävät sodan.[1]
Länsimaissa teos herätti valtavaa kiinnostusta, ja sen partituuri toimitettiin länteen Teheranin, Kairon ja New Yorkin kautta.[1] Kaudella 1942–1943 sinfoniaa esitettiin pelkästään Yhdysvalloissa 62 kertaa. Teoksella oli suuri merkitys myös liittoutuneiden mielialoille.
Osat muokkaa
Teos on Šostakovitšin pisin sinfonia, ja sen esitys kestää yleensä hieman yli tunnin. Teos koostuu neljästä osasta:
- Allegretto
- Moderato (poco allegretto)
- Adagio
- Allegro non troppo.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Jones, Michael: Leningrad. Piirityksen vuodet. Into, 2020.
Viitteet muokkaa
- Sinfonia nro 1
- Sinfonia nro 2 (”Lokakuulle”)
- Sinfonia nro 3 (”Toukokuun ensimmäinen”)
- Sinfonia nro 4
- Sinfonia nro 5
- Sinfonia nro 6
- Sinfonia nro 7 (”Leningrad-sinfonia”)
- Sinfonia nro 8
- Sinfonia nro 9
- Sinfonia nro 10
- Sinfonia nro 11 (”Vuosi 1905”)
- Sinfonia nro 12
- Sinfonia nro 13 (”Babi Jar”)
- Sinfonia nro 14
- Sinfonia nro 15