Simo Helenius
Simo Juhani Helenius (s. 1942 Koski Tl) on turkulainen kuvanveistäjä.[1] Helenius on käyttänyt monia materiaaleja teoksissaan, ja puu on yksi hänen tärkeimmistä veistosmateriaaleistaan.[2]
Helenius opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1966–1969. Lisäksi hän on osallistunut muun muassa Kain Tapperin kivenveistokurssille vuonna 1978.[1] Hän debytoi vuonna 1967 Turun Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä Turun Taidemuseossa. Helenius tehnyt julkisia teoksia, kuten Se pyörii sittenkin Tampereen teknillisen yliopiston pihalla 1984[3].
Helenius teki 1960- ja 1970-luvuilla pop-taidetta keinonahkasta ja alumiinista. Yksi hänen pop-kauden teoksistaan on "Formula" vuodelta 1971. Sittemmin 1970- ja 1980 -luvuilla vuorossa olivat betoniin valetut ihmishahmot esimerkkinä Samppalinnan koulun edustalla Turussa oleva Ahkerat lukutoukat[4] vuodelta 1975. Heleniuksen teosten materiaali laajeni 1980-luvulla karkeasti pintakäsitelty puu. Kuvataiteen valtionpalkinto myönnettiin hänelle vuonna 1984 puuveistossarjasta, joka oli esillä Valtakunnan näyttelyssä Lappeenrannassa. 1990-luvulta lähtien teosten materiaalit laajenivat myös pronssiin ja kiveen puun ollessa edelleenkin hänen tärkein veistosmateriaalinsa. Figuratiivisten teosten oheen ovat 2000-luvulta lähtien tulleet myös suurehkot tilateokset. Esimerkkinä Turku 2011 Euroopan Kulttuuripääkaupunki -ohjelman Pimeyden Kodat - Pimeyden 876 sävyä Kokka-kota -teos Lönnrotin puistossa, Turun keskustassa.lähde?
Heleniuksen taiteen kaari ulottuu 1960-luvulta tähän päivään asti. Hänen laaja retrospektiivinen näyttelynsä vuonna 2018 Wäinö Aaltosen museossa sisälsi töitä 1970-luvun pehmeistä pop-teoksista betoniseen realismiin ja mytologisiin puuveistoksiin. Hänen töitään kuuluu Helsingin kaupungin taidemuseon, Wäinö Aaltosen museon, Tampereen nykytaiteen museon, Turun taidemuseon, Åbo Akademin, Suomen valtion ja Turun kaupungin kokoelmiin. Suurin osa Heleniuksen julkisista teoksista sijaitsee Turun seudulla.[1]
Helenius on toiminut myös taidekurssien ja työpajojen vetäjänä. Lisäksi hän on työskennellyt Wäinö Aaltosen museon vahtimestarina ja ripustajana.[1]
Julkiset teokset muokkaa
- Utelias, 1969, pronssiveistos, Aunelan koulu, Turku
- Ahkerat lukutoukat, 1975, betoniveistos, Samppalinnan koulu, Turku
- Se pyörii sittenkin, 1984, graniittiveistos, Tampereen teknillinen yliopisto, Tampere
- Perunapoika, 1988, betoniveistos, Riihikosken päiväkoti, Pöytyä
- Kissa-Kallu, 1989, graniittiveistos, Turku
- Raiku[5], 1989, puuveistos, Friisilän koulu, Raisio
- Frau am Meer (Neito Itämeren), 1989, kiviveistos, Rostockin kaupunki, Saksa[1]
- Koulutie, 1992, puureliefi, Piispanlähteen koulu, Kaarina
- Ogon (Häntä), 1993, graniittiveistos, Keskuspuisto, Gdansk, Puola
- Itäistä leveyttä, pohjoista pituutta, 1995, viisiosainen puureliefi, Turun lyseo, Turku
- Hirvi[6], 1996, graniittiveistos, Itsenäisyyden puisto, Salo
- Jättiläiset, 1997, kiviveistos, Raisio
- Ihmisen Pojan Salaisuus, 1998, tilateos puusta, Mikaelin kirkko, Turku
- Ylösnousemus, 2000, hautamuistomerkki kalkkikivestä, Vampulan hautausmaa, Vampula
- Poika ja meri, 2005, pronssiveistos, Linnankatu, Turku
- Romuenkeli, 2014, puuveistos, Koroisten veistospuisto, Turku
-
Utelias, Turku, 1973. -
Ahkerat lukutoukat, Turku, 1975. -
Kissa-Kallu, Turku, 1989. -
Hirviveistos, Salo, 1995. -
Poika ja meri, Turku, 2005.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Simo Juhani Helenius, CV Kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 24.01.2019.
- ↑ Anneli Tukia: Lehmusten ja jalavien uuskäyttäjä. Helsingin Sanomat 11.11.1992. Viitattu 23.5.2023.]
- ↑ Se pyörii sittenkin (Arkistoitu – Internet Archive). Tampereen patsaat.
- ↑ Ahkerat lukutoukat. Ulkoveistokset, Turku.
- ↑ Raiku Raision kaupunki.
- ↑ Hirvi (Arkistoitu – Internet Archive). Salon taidemuseo.
Aiheesta muualla muokkaa
- Simo Helenius taiteilijamatrikkelissa
- Simo Helenius Kansallisgallerian kokoelmissa