Simo Brofeldt
Simo Antero Brofeldt (22. marraskuuta 1892 Kuopio – 15. lokakuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen lääkäri, kirurgian professori, lääkintäeversti ja Mannerheim-ristin ritari.[1]
Brofeldt valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1920, mitä ennen hän toimi lääketieteen kandidaattina sotilaslääkärin tehtävissä sisällissodassa Savon ja Karjalan rintamilla, osallistuen mm. Mäntyharjun, Mouhun, Savitaipaleen ja Taipalsaaren taisteluihin.[2] Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1924 tylpän väkivallan aiheuttamista vatsan elinten repeämistä. Hän toimi apulaislääkärinä ja apulaisopettajana Helsingin yleisen sairaalan I kirurgisessa osastossa ja poliklinikassa, kunnes hänet vuonna 1932 nimitettiin Suomen Punaisen Ristin sairaalan (nyk. Töölön sairaala) ylilääkäriksi, jossa tehtävässä hän toimi aina kuolemaansa asti. Brofeldt toimi vuodesta 1926 kirurgian dosenttina ja (vuodesta 1933 ylimääräisenä, 1939 varsinaisena) kirurgian professorina Helsingin yliopistossa, huolehtien kirurgian opetuksesta SPR:n sairaalan puitteissa.[3]
Sota-aikana Brofeldt oli Suomen lääkärikunnan keskeisiä vaikuttajia. Ennen talvisotaa ja sen alkuvaiheessa hän toimi ensin väestönsuojelupäällikön esikunnan ylilääkärinä ja sittemmin, alkuvuodesta 1940 alkaen Päämajan neuvoa-antavana kirurgina, saaden ylennyksen lääkintäeverstiksi 17. tammikuuta 1940. Tässä ominaisuudessa hän suoritti molempien sotien aikana useita tarkastus- ja neuvontamatkoja sotatoimiyhtymien kenttä- ja sotasairaaloihin sekä julkaisi ohjeistoa käytännöllisen sotakirurgian alalta. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana hän toimi myös IV Armeijakunnan evakuointisairaalaksi Tiuruniemeen perustetun 43. Sotasairaalan ja alkuvuodesta 1942 54. Sotasairaalan johtajalääkärinä sekä Päämajan alaisena sotainvalidihuollon tarkastajana. 7. lokakuuta 1941 Brofeldt nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 19 VI Armeijakunnan komentajan kenraalimajuri Paavo Talvelan ja eversti Ruben Laguksen esityksestä. Brofeldt organisoi osasto Laguksen lääkintähuollon ja haavoittuneiden evakuoinnin lentoteitse Itä-Karjalassa mennen itse paikalle huolehtimaan haavoittuneiden leikkauksista. Hän oli ainoa Mannerheim-ristillä palkittu lääkäri.[3]
Brofeldt kuoli aplastiseen anemiaan 15. lokakuuta 1942 Helsingissä 54. Sotasairaalassa, jonka runkona oli rauhanaikainen Suomen Punaisen Ristin sairaala.[3] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.
Simo Brofeldtin isä oli Kauppalehden päätoimittaja ja Liikemiesten Kauppaopiston ensimmäinen rehtori Kaarlo Brofeldt ja setä kirjailija Juhani Aho. Hänen veljensä oli metsänhoitaja Timo Brofeldt, jonka tytär oli metsänhoitaja ja partiojohtaja Kata Jouhki. Simo Brofeldtin tyttäristä Kirsti avioitui Yhdyspankin pääjohtajaksi edenneen Mika Tiivolan ja Riitta myöhemmän Helsingin yliopiston kanslerin ja arkkipiispan Mikko Juvan kanssa.[4]
Lähteet muokkaa
- Brantberg, Robert: Sotaupseerit. Tampere: Revontuli, 1999. ISBN 952-5170-08-X.
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0.
- Arno Forsius: Simo Brofeldt (1892–1942) – kirurgi, Mannerheim-ristin ritari (Arkistoitu – Internet Archive)
- S.A. Brofeldtin sotilaskantakortti, SArk / KA.
Viitteet muokkaa
- ↑ Brandtberg 1999, s. 30, 38.
- ↑ S.A. Brofeldtin sotilaskantakortti. SArk / KA.
- ↑ a b c Arno Forsius: Simo Brofeldt (1892–1942) – kirurgi, Mannerheim-ristin ritari (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 17.10.2015.
- ↑ Jyrki Vesikansa: Menestystarina katkesi kipeästi. Mahtisuvut: Iltalehden erikoislehti 2016, s. 70. Helsinki: Alma Media.