Siirros

geologiassa käytetty nimitys maankuoren jännitystilojen aiheuttamasta kallioperälohkojen siirtymisestä toisiinsa nähden pysty- tai vaakasuoraan halkeamaa pitkin

Siirros eli lohkoliikunto on geologiassa käytetty nimitys maankuoren jännitystilojen aiheuttamasta kallioperälohkojen siirtymisestä toisiinsa nähden pysty- tai vaakasuoraan halkeamaa pitkin. Siirroksen korkeus voi vaihdella muutamista senttimetreistä jopa satoihin metreihin. Yksinkertaisin siirrosmuoto on siirrostörmä. Useista vierekkäin olevista siirrostörmistä käytetään nimitystä porrassiirros. Yleensä siirroksen muodostuminen ilmenee maanjäristyksenä.

Kun kaksi siirroslinjan välistä lohkoa vajoaa, syntyy vajoama, jollaisia ovat esimerkiksi Inarinjärven allas sekä Satakunnan Pyhäjärvi. Kun lohko kohoaa tai lohkon ympäristö vajoaa, syntyy horsti, jollaisia ovat esimerkiksi Inarinjärveä ympäröivät tunturit. Lohkoliikunnan muotoon vaikuttaa kallioperän kivilaji: esimerkiksi graniitilla kolme lohkosuuntaa, liuskeilla kaksi.

Suomessa lohkoliikunnat ovat vaikuttaneet eniten kallioperän kehitykseen. Lohkoliikuntoja on myös Etelä-Saksan alueella ja Alppien läheisyydessä, missä ne ovat paljon suurempia.

Toiminta muokkaa

Lohkoliikuntojen synty ja toiminta perustuu kivien suhteelliseen liikkumiseen toisiaan vastaan lohkojen rajalla. Lohkojen välisestä kitkasta ja lohkojen jäykkyydestä johtuen lohkot eivät voi virrata toistensa ohi tai liukua toistensa päälle, joten kivien välille muodostuu jännite. Jännitteen purkautuessa syntyy lohko.

Lähde muokkaa

  • ”siirros”, Otavan Iso Fokus, 6. osa, s. 3799. Kustannusosakeyhtiö Otava. ISBN 951-1-01236-3.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.