Shlomo Zabludowicz

puolalaissyntyinen asekauppias

Shlomo Zabludowicz (1915 tai 1916 Łódź, Puola, Venäjän keisarikunta8. elokuuta 1994 Kesarea, Israel)[1][2] oli puolalaissyntyinen, Suomessa ja Israelissa vaikuttanut kansainvälinen asekauppias, joka keräsi omaisuuden muun muassa Tampellan ja Israelin valtion välisellä asekaupalla.[3]

Zabludowicz vuonna 1969.

Nuoruus muokkaa

Zabludowiczin alkuperäisestä nimestä ja syntymäajasta on olemassa erilaisia tietoja,[2] mutta hän itse piti syntymäpäivänään 15. huhtikuuta 1916.[4] Hän oli syntyjään puolanjuutalainen, ja hänen isänsä oli rabbi. Koko Zabludowiczin perhe joutui toisen maailmansodan aikana Auschwitzin tuhoamisleirille, josta hän selvisi perheensä ainoana vaimonsa Polan (k. 2000-luvun alussa) kanssa.[3][1] Viikkoa ennen sodan päättymistä Hampurissa täytettiin laiva juutalaisilla, jotka poltettiin elävältä, mukana Zabludowiczin viimeinen perheenjäsen, isoveli Moshe. Zabludowicz joutui näkemään tämänkin.[2] Nälän ja tuberkuloosin heikentämä Zabludowicz pääsi hoitoon Ruotsin Gotlantiin,[2] kun hänet pelastettiin aivan sodan lopussa Saksasta ruotsalaisen kreivi Folke Bernadotten järjestämillä niin sanotuilla valkoisilla busseilla.[5]

Ura asekauppiaana muokkaa

Zabludowicz asui Ruotsissa ja Israelissa kunnes muutti kesällä 1947 Suomeen, Tampereelle.[3][1][5] Hän tuli mahdollisesti Suomeen siksi, että Israelissa oltiin kiinnostuneita Tampellan valmistamista tykistöaseista.[4] Zabludowicz värväsi Suomen juutalaisten keskuudesta vapaaehtoisia Israelin itsenäisyyssotaan, ja sai Suomen puolustusvoimien komentajan, kenraali Aarne Sihvon kautta yhteyden Tampellaan.[5] Zabludowicz sai itselleen pitkäaikaisen suojelijan ja yhteistyökumppanin yhtiön johtoon kuuluneesta vuorineuvos Åke Kihlmanista, jonka intohimona oli Israelin tukeminen.[4] Zabludowicz pystyi aloittamaan asekauppiaanuran ilman minkäänlaista pääomaa, koska hänellä oli yhteys israelilaiseen teollisuusyhtymään Sollel-Bonehiin.[3][1]

Zabludowiczin aloitteesta Tampella perusti Sollel-Bonehin kanssa vuonna 1950 Soltam-nimisen yhteisyrityksen, joka valmisti Tampellan suunnittelemia aseita Haifan lähellä Israelissa käyttäen Suomesta tuotuja koneita.[3][1][4] Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta lähes kaiken aseviennin, mutta rahtikirjoissa saatettiin puhua maatalouskoneista ja toimittajille kartongista.[2] Zabludowicz ei virallisesti ollut Tampellan palveluksessa, mutta toimi Tampellan luxemburgilaisen tytäryhtiön Salgadin toimitusjohtajana ja alkoi 1960-luvulla järjestää Tampellan aseille kauppoja pitkin maailmaa.[3][1] Zabludowiczin kerrotaan olleen sosiaalisesti lahjakas ja äärimmäisen taitava myyntimies. Hän myi aseita eri aatteita edustaville maille.[2] 1950-luvun lopussa hän myi israelilaisia asejärjestelmiä Länsi-Saksaan, minkä paljastuminen synnytti Israelissa poliittisen skandaalin ja uhkasi kaataa David Ben-Gurionin hallituksen.[1] Israelin puolustusministeri Moshe Dayan sanoi kuuden päivän sodan voiton olleen Mirage-hävittäjien ja Tampella-tyypin kranaatinheittimien ansiota. Zabludowicz onnistui myös myymään israelilaisia aseita Intialle aikana, jolloin Israel ja Intia olivat vihamielisissä väleissä.[2]

Zabludowicz isännöi kesäkuussa 1971 Israelin pääministerin Golda Meirin vierailua Rovaniemellä.[6] Kyseessä oli todellisuudessa Zabludowiczin järjestämä salainen neuvottelu Meirin ja Tampellan edustajien välillä.[2] Zabludowiczin yhteistyö Tampellan kanssa päättyi ainakin virallisesti vuonna 1974.[4] Hän muutti seuraavana vuonna pysyvästi Israeliin,[3][1] mutta piti myös asunnon Tampereen Kaakinmaalla. Suomen kansalaisuuden Zabludowicz ja hänen vaimonsa hankkivat 1970-luvulla,[4] kun perhe asui jo pääasiallisesti Israelissa.[5] Zabludowiczin rooli suomalaisten asekauppojen taustavaikuttajana tuli julkisuuteen ensi kerran vuonna 1983 Helsingin Sanomien uutisoidessa siitä.[4] Hän myi vielä vuonna 1988 Tampellan kehittämiä ja Soltamin valmistamia kranaatinheittimiä Yhdysvaltain armeijalle.[1]

Tampellan lopetettua yhteistyön Israelin kanssa 1970-luvulla Zabludowicz hankki Tampellan aseiden patentit Salgad-yhtiön nimiin. Salgadista tuli tuli lopulta Zabludowiczin kokonaan omistama sijoitusyhtiö Tamares Ltd, joka rekisteröitiin Caymansaarille. Sen avulla Zabludowiczin perhe onnistui lopulta kartuttamaan itselleen miljardiomaisuuden.[2][5] Zabludowicz alkoi 1980-luvulla irtautua asekaupasta ja siirtää sijoituksiaan muun muassa kiinteistöihin, hotelleihin sekä rakennus- ja astiateollisuuteen.[1]

Yksityiselämä muokkaa

Viimeiset vuotensa Zabludowicz tutki juutalaisia tekstejä rabbi-isänsä mallin mukaan.[2]

Zabludowicz oppi Gotlannissa puhumaan ruotsia, mutta suomea hän ei juurikaan osannut.[5]

Zabludowiczilla oli kaksi lasta, Poju Zabludowicz ja Yhdysvalloissa asuva Rebecka Belldegrun (s. 1950), jotka ovat riitaantuneet perintöasioista. Tamaresin omistaa nykyään Poju Zabludowicz.[3] Tyttärellä on arviolta 1,3 miljardin dollarin omaisuus, pojalla vieläkin suurempi. Hekin karttavat julkisuutta.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j Timo Vuorela: Kuolleita: Liikemies Shlomo Zabludovicz (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat 29.8.1994. Viitattu 5.6.2018.
  2. a b c d e f g h i j k Simopekka Virkkula: Satumaisen rikas kansainvälinen asekauppias asui huomaamattomasti Tampereella parikymmentä vuotta (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 13.9.2021. Viitattu 16.10.2021.
  3. a b c d e f g h Anssi Miettinen, Isänsä Poju, HS Kuukausiliite 9/2011 sivut 25–33
  4. a b c d e f g Kari Pitkänen: Kaupungin parhaiten varjeltu salaisuus: Shlomo Zabludowicz tuli Tampereelle ostamaan aseita ja teki Tampellasta Israelin armeijan hovihankkijan Kulttuuritoimitus 10.9.2021. Viitattu 17.10.2021.
  5. a b c d e f Tommi Liljedahl: Shlomo Zabludowiczin tarina on häkellyttävä kertomus siitä, miten Tampellan kehittämiä aseita myytiin kylmän sodan aikaan Kulttuuritoimitus 2.10.2021. Viitattu 17.10.2021.
  6. Meirin Rovaniemen vierailun isäntä ihmettelee kohua (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat 3.6.1971, s. 11, HS Aikakone. Viitattu 5.6.2018.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Matti Mörttinen: Shlomo Zabludowicz – Holokaustin kauhuista salaperäiseksi suomalaismiljardööriksi. Into, Helsinki 2021 ISBN 978-952-351-647-2