Sergei Rahmaninov
Sergei Vasiljevitš Rahmaninov (ven. Сергей Васильевич Рахманинов; 1. huhtikuuta (J: 20. maaliskuuta) 1873 Semjonovo, Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 28. maaliskuuta 1943 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) oli venäläinen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari.
| Sergei Rahmaninov | |
|---|---|
| Сергей Васильевич Рахманинов | |
 Rahmaninov vuonna 1921 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Semjonovo, Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 28. maaliskuuta 1943 (69 vuotta) Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | säveltäjä, pianisti, kapellimestari |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | ooppera, sinfonia, länsimainen taidemusiikki |
| Soittimet | piano |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Säveltäjänä Rahmaninov oli myöhäisromanttisen tyylisuunnan merkittävimpiä edustajia, ja pianistina hän lukeutuu 1900-luvun alkupuolen suurimpiin. Rahmaninovin pääteoksia ovat hänen neljä pianokonserttoaan, vigiliansa ja kolme sinfoniaansa. Hänen toinen ja kolmas pianokonserttonsa kuuluvat 1900-luvun taidemusiikin suosituimpiin teoksiin. Rahmaninovin musiikilliset vaikutteet ovat hyvin venäläisiä, ja hänen musiikissaan kuuluu selvästi hänen nuoruudenihanteensa Pjotr Tšaikovskin vaikutus.
Elämä muokkaa
Sergei Rahmaninov syntyi 1. huhtikuuta 1873 Semjonovon kartanossa, joidenkin tietojen mukaan Onegin kartanossa,[1] nykyisen Zalutšjen kunnan alueella Luoteis-Venäjällä, Novgorodin alueella. Hänen perheensä kuului isä Vasilin puolelta vanhaan aatelissukuun. Äiti Ljubov Petrovna Butakovan kenraalisuvun puolelta tuli viiden maatilan omaisuus.[1] Perheessä oli useita musikaalisia jäseniä, muun muassa Rahmaninovin serkku, pianisti Aleksandr Ziloti, joka oli erittäin menestyksekäs Franz Lisztin oppilas ja opetti Moskovan konservatoriossa sekä tunsi henkilökohtaisesti Pjotr Tšaikovskin.[2] Myös isoisä Arkadi Aleksandrovitš Rahmaninov oli muusikko ja isä Vasili Arkadinovitš oli pianisti.
Rahmaninov aloitti pianonsoiton nelivuotiaana, joidenkin tietojen mukaan kuusivuotiaana[2] äitinsä opastuksella. Joidenkin tietojen mukaan hän soitti ensimmäisen kerran pianoa 7-vuotiaana säestääkseen kotiopettajatartaan.[1] Myöhemmin häntä opetti pianisti Anna Ornatskaja aina siihen asti, kun maaomaisuutensa menettänyt Rahmaninovin perhe joutui muuttamaan Pietariin. Siellä hän jatkoi opintojaan 1882–1885 Pietarin konservatoriossa professoreiden Demjanski ja Saketti johdolla. Pietarista Rahmaninov siirtyi vuonna 1885 opiskelemaan Moskovan konservatorioon, jossa hän opiskeli sekä pianonsoittoa että säveltämistä Nikolai Zverevin kotioppilaana[3] sekä Sergei Tanejevin[2] ja Anton Arenskin johdolla.[4]
Sergei Rahmaninov suoritti pianonsoiton loppututkintonsa Moskovan konservatoriossa vuonna 1891. Sävellysloppututkinto valmistui erinomaisin arvosanoin vuotta myöhemmin – samana vuonna, kun hän sai valmiiksi erittäin suositun cis-molli-preludinsa. Lopputyönään Rahmaninov sävelsi yksinäytöksisen oopperan Aleko, joka esitettiin ensi kerran Moskovan Bolšoi-teatterissa vuonna 1893.
Rahmanovin säveltäjänura ei kuitenkaan alkanut helposti. Ensimmäisen sinfonian[5] (1895) ja pianokonserton vastaanotto oli nuiva. Säveltäjä ja kapellimestari Aleksandr Glazunov johti ensimmäisen sinfonian ilmeisesti humalassa, mikä saattoi vaikuttaa yleisön reaktioon. Leo Tolstoi puolestaan haukkui hänen musiikkinsa, koska ei sietänyt emotionaalista ilmaisua; säveltäjä-kriitikko César Cui vertasi sinfoniaa Egyptin kymmeneen vitsaukseen. Takaiskusta masentuneena Rahmaninov ei kyennyt säveltämään juuri lainkaan seuraavan neljän vuoden aikana. Hän sai kuitenkin apua psykiatri Nikolai Dahlilta (1860–1939), jonka ansiosta hän katsoi saaneensa voimia toisen pianokonserttonsa säveltämiseen (1901).[5] Kyseisestä teoksesta, joka on omistettu Dahlille,[5] tulikin yksi kaikkien aikojen suosituimmista konsertoista.
Rahmaninov muutti kotimaastaan Venäjän vallankumouksen aikana, eikä palannut enää koskaan pysyvästi asumaan kotimaahansa. Hänen vuoden 1915 Vigiliansa (tai ”Vesperit”), jota säveltäjä itse piti pääteoksenaan, on nähty vertauskuvaksi erään historiallisen aikakauden päätökselle. Myöhemmin Rahmaninov asui enimmäkseen Yhdysvalloissa. Hän oli matkustanut perheineen ensin junalla ja reellä Pietarista Helsinkiin 22. joulukuuta 1917 ja sieltä laivalla Tukholmaan, josta he muuttivat myöhemmin Tanskaan. Lopulta he lähtivät kymmenenpäiväiselle merimatkalle Oslosta New Yorkiin.
Yhdysvalloissa Rahmaninov joutui elättämään itseään ensi sijassa pianistina, ja siksi hänen sävellyksiensä määrä vuoden 1917 jälkeen on varsin suppea (vain kuusi julkaistua teosta). Rahmaninov sairastui kesken konserttikiertueen talvella 1943, jolloin hänellä todettiin melanooma. Viimeisessä konsertissaan helmikuussa 1943 Rahmaninov esitti enteikkäästi Frédéric Chopinin pianosonaatin nro 2 b-molli op. 35, joka sisältää kuuluisan surumarssin. Rahmaninov kuoli 28. maaliskuuta 1943 Beverly Hillsissä, Kaliforniassa, ja hänet on haudattu Kensicon hautausmaalle, joka sijaitsee Valhallassa, New Yorkin osavaltiossa.
Rahmaninov siteerasi joskus teoksissaan 1200-luvulta peräisin olevaa Tommaso da Celanon säveltämää Dies irae -hymnin melodiaa. Esimerkkejä tästä ovat hänen toinen sinfoniansa, jossa Dies irae -melodia toimii kontrastina nouseville melodioille, sekä Rapsodia Paganinin teemasta.
Teoksia muokkaa
Orkesterimusiikkia muokkaa
- Pianokonsertto nro 1 fis-molli op. 1 (1891, uusittu 1917)
- Kallio, sinfoninen runoelma op. 7 (1893)
- Sinfonia nro 1 d-molli op. 13 (1895)
- Pianokonsertto nro 2 c-molli op. 18 (1901)
- Sinfonia nro 2 e-molli op. 27 (1907)
- Kuoleman saari, sinfoninen runo op. 29 (1909)
- Pianokonsertto nro 3 d-molli op. 30 (1909)
- Pianokonsertto nro 4 g-molli op. 40 (1926, uusittu 1941)
- Rapsodia Paganinin teemasta pianolle ja orkesterille op. 43 (1934)
- Sinfonia nro 3 a-molli op. 44 (1936)
- Sinfoniset tanssit op. 45 (1940). Myös kahdelle pianolle.
Oopperoita muokkaa
- Aleko (1892)
- Saita ritari (Skupoi rytsar) op. 24 (1904)
- Fransesca da Rimini op. 25 (1904)
Pianomusiikkia muokkaa
- Morceaux de Fantaisie op. 3 (1892). Sisältää mm. kuuluisan cis-molli-preludin.
- Moments Musicaux op. 16 (1896)
- Muunnelmia Chopinin teemasta op. 22 (1903)
- 10 preludia op. 23 (1903)
- Sonaatti nro 1 d-molli op. 28 (1907)
- 13 preludia op. 32 (1910)
- Études-Tableaux op. 33 (1911)
- Sonaatti nro 2 b-molli op. 36 (1913, uusittu 1931)
- Études-Tableaux op. 39 (1917)
- Muunnelmia Corellin teemasta op. 42 (1931)
Kamarimusiikkia muokkaa
- Trio Élégiaque d-molli op. 9 (1893, uusittu versio 1907)
- Sonaatti sellolle ja pianolle g-molli op. 19 (1901)
Kuoroteoksia muokkaa
- Liturgia op. 31 (1910)
- Kellot, runoelma orkesterille, kuorolle ja solisteille op. 35 (1913)
- Vigilia op. 37 (1915)
Lisäksi lukuisia lauluja pianon säestyksellä (muun muassa ”Vokaliisi” op. 34), useita pienempiä pianokappaleita ja sovituksia pianolle muiden säveltäjien teoksista.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Sergei Bertensson: Sergei Rachmaninoff: A Lifetime in Music. Pickle Partners Publishing, 2017-04-07. ISBN 978-1-78720-434-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.6.2020). en
- ↑ a b c Stravinsky and Rachmaninoff www.ocf.berkeley.edu. Viitattu 15.6.2020.
- ↑ Sergei Bertensson: Sergei Rachmaninoff: A Lifetime in Music. Pickle Partners Publishing, 2017-04-07. ISBN 978-1-78720-434-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.6.2020). en
- ↑ Michael Rodman: Biography All usic Guide. Viitattu 8.7.2018.
- ↑ a b c Richard Taruskin & Victor Ilyich Seroff: Sergey Rachmaninoff Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.7.2018.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sergei Rahmaninov Wikimedia Commonsissa
- Sergei Rahmaninovin viralliset kotisivut (englanniksi)
- Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Sergei Rahmaninov (koko sävellystuotanto listattuna)
- Sävellysluettelo (venäjäksi)