Serbian kuningaskunta
Serbian kuningaskunta (serb. Краљевина Србија, Kraljevina Srbija) on historiallinen valtio, joka syntyi vuonna 1882, kun Serbian ruhtinaskunnan hallitsija kruunattiin Serbian kuninkaaksi nimellä Milan I. Serbian kuningaskunta lakkasi olemasta joulukuussa 1918, jolloin siitä ja sitä ympäröineistä alueista muodostettiin Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta, joka uudelleennimettiin vuonna 1929 Jugoslavian kuningaskunnaksi. Serbian kuningashuone ja hallitus jatkoivat vallassa uudessa Jugoslavian valtiossa.
| Serbian kuningaskunta Краљевина Србија Kraljevina Srbija |
|||
|---|---|---|---|
1882–1918 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia | ||
| Pääkaupunki | Belgrad | ||
| Uskonnot | ortodoksisuus | ||
| Historia | |||
| – perustettiin | 6. maaliskuuta 1882 | ||
| – osaksi Jugoslavian kuningaskuntaa | 1. joulukuuta 1918 | ||
| Valuutta | Serbian dinaari | ||
| Tunnuslause | Само слога Србина спашава (Samo sloga Srbina spašava) | ||
| Kansallislaulu | ”Bože pravde” | ||
| Edeltäjä |
.svg){kind=small} Serbian ruhtinaskunta |
||
| Seuraaja |
 Jugoslavian kuningaskunta |
||
.svg)
.svg)
.svg)
Historia muokkaa
Kansainvälinen yhteisö tunnusti Serbian ruhtinaskunnan itsenäisyyden vuonna 1878. Ruhtinaskunnasta muodostettiin kuningaskunta vuonna 1882 ja ruhtinas Milan Obrenovićista kruunattiin kuningas Milan I.[1]
Serbia julisti sodan Bulgarialle vuonna 1885, kun Itä-Rumelia liitettiin Osmanien valtakunnasta osaksi Bulgariaa. Serbian–Bulgarian sota päättyi Serbian tappioon, mutta rauhassa sovittiin olojen palauttamisesta sotaa edeltäneeseen aikaan. Milan I luopui kruunusta alaikäisen poikansa Aleksanterin eduksi vuonna 1889, jonka holhoojahallituksen aikana maan talous meni huonolle tolalle.[2]
Aleksanteri otti vallan holhoojahallitukselta 1893. Hän vastusti yhteiskunnallisia uudistuksia ja perui muun muassa uuden valtiosäädön ja vahvisti valtaoikeuksiaan. Epäsuosittu kuningas murhattiin sotilasvallankaappauksen yhteydessä 1903 ja uudeksi kuninkaaksi valittiin Pietari I. Vallankaappausta seurasi poliittinen ja diplomaattinen kriisi, jonka aikana maan politiikan johtohahmoksi nousi pääministeri Nikola Pašić.[2]
Nuoret Balkanin maat muodostivat Balkanin liiton vahvistaakseen asemiaan suurvaltojen välissä. Liitto julisti vuonna 1912 sodan Osmanien valtakunnalle. Ensimmäinen Balkanin sota päättyi liiton selkeään voittoon 1913 ja osmanien oli luovuttava alueistaan Balkanilla, mutta liittolaisten kiista alueiden jaosta johti samana vuonna toiseen Balkanin sotaan liittolaisten kesken. Sodan päättäneessä Bukarestin rauhassa 1913 Serbia sai niin sanotun Vanhan Serbian eli nyk. Pohjois-Makedonian ja Kosovon.[1][2]
Serbian ja Itävalta-Unkarin vastakkainasettelu oli pahentunut jo Bosnian kriisin yhteydessä vuonna 1908, kun Bosnia-Hertsegovina liitettiin Itävaltaan. Tilanne kärjistyi serbinationalistin tekemään Itävallan arkkiherttuan Frans Ferdinandin murhaan 1914, mikä johti ensimmäisen maailmansodan syttymiseen.[1]
Serbia kärsi maailmansodassa pahoin. Koko maa oli miehitettynä ja 20 % väestöstä menehtyi sodan aikana. Sodan jälkeen Balkanin slaavit muodostivat serbien johdolla Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan, jonka osaksi Serbia tuli. Valtio muutti myöhemmin nimensä Jugoslaviaksi.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Serbian kuningaskunta Wikimedia Commonsissa
