Selkämeren kansallispuisto

Kansallispuisto

Selkämeren kansallispuisto on Varsinais-Suomen ja Satakunnan välisellä Selkämeren merialueella sijaitseva kansallispuisto. Puisto perustettiin vuonna 2011 ja sen avaiset pidettiin Kuuskajaskarissa.[3] Selkämeren kansallispuisto on merkittävän kokoinen Itämeren suojelualue,[4] joka ulottuu Kustavista Merikarvialle 160 kilometrin pituiselle merialueelle. Pinta-alaltaan puisto on noin 940 neliökilometriä, josta 98 prosenttia on merta.[1]

Selkämeren kansallispuisto

Selkämeren kansallispuiston tunnus

Sijainti
Pinta-ala
940 km2[1]
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
2011[1]
Kävijämäärä
82 100[2] (2022)
Hallinto
Metsähallitus
Kartta

Alueen perustamisesta tehtiin valtioneuvoston periaatepäätös 2. lokakuuta 2009 ja lakiehdotus huhtikuussa 2010.[5] Kansallispuistohanke aiheutti kuitenkin kiihkeää vastustusta, minkä vuoksi aluevarausta pienennettiin alkuperäisestä.[6] Merimetsojen ja harmaahylkeiden metsästys on sallittu alueella tietyin edellytyksin.[7]

Kansallispuiston alue muokkaa

Maantiede muokkaa

Majakkasaaret muokkaa

Kansallispuiston suurin majakkasaari on Isokari, jossa sijaitsee Isokarin majakka, joka on pohjanlahden alueen suurin majakka. Pelkästään Isokarilla elää 380 kasvilajia, joista tavanomaisia saaristokasveja on 35 prosenttia, loput lajit ovat peräisin mantereelta, korpimetsistä ja soilta.[8] Toinen majakkasaari Isokarin lisäksi on Kylmäpihlaja, jossa sijaitsee Kylmäpihlajan majakka. Kyseisellä saarella sijaitsee eniten eläimistöä suhteessa sen pinta-alaan.[9] Puiston kolmas majakkasaari on avomeren reunalla, Porin ja Luvian edustalla sijaitseva 150 hehtaarin kokoinen Säppi.[9] Säppi on saarista tunnetuin lintujen harrastajille.[10]

Linnakesaaret muokkaa

Majakkasaarten lisäksi kansallispuisto alueella sijaitsee kaksi linnakesaarta. Näistä eteläisempi Katanpää on monimuotoisempi historiansa osalta. Siellä sijaitsee vuosina 1915–1917 perustettu Katanpään linnake, joka muodosti Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisimman päädyn.[11] Toinen linnakesaari on Kuuskajaskari. Siellä sijaitsee majoitus- ja ravintolapalveluja.[11] Saarelle saatiin sähköt 1950-luvulla, jonka lisäksi alueella toimi koulu 1960-luvulle asti.[12]

Linnusto muokkaa

Selkämeren kansallispuisto on tunnettu sen linnuista. Erityisesti ulkosaaristo on merilinnustolle tärkeä alue.[3] Saaristoissa sijaitsevat katajikot ja rantojen matalat poukamat tarjoavat pesimä- ja levähdysrauhan muun muuassa haahkalle, isokoskelolle, merikihulle ja merihanhelle.[3]

Talvi muokkaa

Talvella Selkämeren kansallispuistossa on laajat mahdollisuudet kävelylle sen erittäin suuren meripinta-alan vuoksi. Talvella alueella esiintyvät muun muuassa silkki- ja mustakurkku-uikku, punasotka, telkkä ja nokikana.[13] Liesluodolla on mahdollisuus nähdä valkohäntäpeuroja ja merikotkia.[13]

»Olen ihastunut kunnon talviseen saaristoon, joka on käymässä harvinaiseksi. Tällä vuosituhannella on ollut kunnon jäätalvia vain vuosina 2003, 2010 ja 2011. Silloin pystyi valokuvaamaan ahtojäitä ja kävelemään laivaväylälle asti. Säppiin, Kylmäpihlajaan ja Isokariin asti pääsi hiihtämään. Jään päällä seisoessa voi tuntea meren hengityksen jalkojen alla.»
(Raimo Sundelin, luontokuvaaja)

 
Satama Säpin saaressa.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c Kansallispuisto Selkämeri (pdf) 1.2019. Metsähallitus. Viitattu 11.7.2019.
  2. Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 17.12.2023.
  3. a b c Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet s.144
  4. Metsähallituksen tiedote: Selkämeren kansallispuisto parantaa merkittävästi meriluonnon suojelua[vanhentunut linkki] Luettu 2.11.2010.
  5. Ympäristöministeriön tiedote Luettu 2.11.2010
  6. Helsingin Sanomat: Selkämeren kansallispuistoa toteutetaan tynkäpuistona Luettu 2.11.2010
  7. Säädökset alkuperäisinä: Laki Selkämeren kansallispuistosta 326/2011 finlex.fi. Viitattu 24.7.2018.
  8. Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet s. 139
  9. a b Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet s. 140
  10. Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet s. 141
  11. a b Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet s. 143
  12. Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet s. 144
  13. a b Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet s. 145

Aiheesta muualla muokkaa