Selim Lemström
Karl Selim Lemström (17. marraskuuta 1838 Inkoo – 2. lokakuuta 1904 Helsinki[1]) oli suomalainen geofysiikan tutkija.[2] Hän sai tohtorin arvon 1874[1]. Hän toimi Helsingin yliopiston fysiikan dosenttina 1869–1878, fysiikan professorina vuosina 1878–1904 ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina 1893–1904[3]. Hänen merkittävin saavutuksensa oli osallistuminen Ensimmäiseen kansainväliseen Polaarivuoteen. Siihen osallistui kaikkiaan 12 valtiota. Sen yhteydessä Sodankylässä toimi vuosina 1882–1883 magneettis-meteorologinen observatorio, ja lisäksi Ivalon Kultalassa toimi apuasema. Polaarivuoden aikana Sodankylässä tehtiin yli 300 000 havaintoa. Polaarivuoden havainnoilla oli suuri merkitys 1800-luvun tiedeyhteisölle, ja niillä on edelleenkin suuri merkitys. Aineistoa ollaan nyt siirtämässä digitaaliseen muotoon.
Lemströmin oma tieteellinen kiinnostus kohdistui revontuliin[1] ja ilman sähköisiin ominaisuuksiin kuten salamoihin. Hän sai paljon vaikutteita ruotsalaiselta kollegaltaan Erik Edlundilta (1819–1888). Lemström julkaisi vuonna 1886 kirjan L'aurore Boréale teorioistaan ja tutkimuksistaan. Kirja sai tiedemaailmassa hyvän vastaanoton, ja Lemströmiä ja Edlundia pidettiin alansa johtavina teoreetikkoina.
Lemströmin revontuliteoriat jäivät kuitenkin unohduksiin, kun revontuli-ilmiö selitettiin kuuluvaksi Maan ja Auringon väliseen vuorovaikutukseen. Lemströmin teoriat ovat kuitenkin merkittävä osa revontulitutkimuksen pitkää kehityshistoriaa.
Lemström tutki myös sitä voitaisiinko sähkövirran avulla edistää viljelykasvien kehitystä ja suurentaa satoja. Tutkimusretkillään Huippuvuorilla, Pohjois-Norjassa ja Suomen Lapissa hän oli havainnut että kasvillisuus oli paikoitellen erittäin rehevää ja sadot suhteellisen suuria jos ne säästyivät hallalta. Lemström arveli että ilmakehän sähkövirtaukset aikaansaivat tämän koska muuten kasvukausi oli lyhyt ja maaperä karua. Hän teki vuosina 1885–1886 kokeita sekä laboratoriossa että ulkona luonnossa eri viljelyskasveilla ja päätteli että sähkökäsittely lisäisi satoa, lyhentäisi tuleentumisaikaa ja parantaisi jopa sadon laatua.[4]
Lemström myös popularisoi tiedettä. Hänen revontulia käsittelevä teoksensa Om polarljuset eller norrskenet oli aikoinaan hyvin suosittu.[1]
Teoksia muokkaa
- Om polarljuset eller norrskenet, Bonnier, 1886
- Exploration internationale des régions polaires 1882–83 et 1883–84 : expedition polaire finlandaise. Tome 1, Météorologie : observations faites aux stations de Sodankylä et de Kultala / par Selim Lemström et Ernest Biese, 1886.
- Exploration internationale des régions polaires 1882–83 et 1883–84 : expedition polaire finlandaise. Tome 2, Magnétisme terrestre : observations faites aux stations de Sodankylä et de Kultala / par Selim Lemström et Ernest Biese, 1887
- Exploration internationale des régions polaires : expédition polaire finlandaise. Tom. 3, Electricité atmosphérique, Courants telluriques, Courant électrique de l'atmosphère, Phénomènes lumineux de l'aurore boréale, naturels et artificiels / observations faites aux stations de Sodankylä et de Kultala par Selim Lemström et Ernst Biese, 1898
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Selim Lemström hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 88–89. "Sähköistä agrikulttuuria". Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.
- ↑ Opettaja- ja virkamiesmatrikkeli, Helsingin yliopisto
- ↑ Rich. V. Stigell : Voidaanko sähkön avulla parantaa kasvillisuutta? Suomen Kuvalehti 26.07.1919, nro 30, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kirjallisuutta muokkaa
- Seppinen Ilkka: "Selim Lemström. Aleksanterin yliopiston fysiikan professorina 1878–1904 toimineen geofyysikon elämä ja työ", 2006
Aiheesta muualla muokkaa
- Selim Lemström Kansallisbiografiassa (artikkeli on maksullinen)