Seleukeia

Seleukeia (m.kreik. Σελεύκεια) oli Seleukos I:n vuonna 305 eaa. perustama kaupunki Tigriksen länsirannalla. Se on tunnetuin hänen perustamistaan lukuisista samannimisistä kaupungeista. Seleukos teki Seleukeiasta Seleukidien valtakunnan pääkaupungin, mutta pääkaupungiksi nousi kuitenkin pian Antiokia. Joen vastarannalla sijaitsi pienempi Opis, josta ajan myötä kehittyi parthialaisten pääkaupunki Ktesifon.

Seleukeian ja Ktesifonin sijainteja esittävä arkeologinen kartta. Kartalla näkyy myös Tigris-joen uoman muutokset.

Seleukeia oli makedonialainen kolonia, mutta Seleukos asutti sinne myös babylonialaisia. Parthialaiset valtasivat kaupungin vuonna 141 eaa., mutta kaupunki säilytti hellenistisen luonteensa. Roomalaiset polttivat kaupungin vuonna 117 jaa. Parthialaiset rakensivat kaupungin uudelleen parthialaiseen tyyliin. Roomalaiset tuhosivat kaupungin toistamiseen vuonna 164. Ardašir I jälleenrakensi kaupungin ja nimesi sen Veh-Ardashiriksi.

Kaupunki hylättiin todennäköisesti siksi, että Tigris-joen uoma muuttui. Autioitunut kaupunki hautautui vähitellen hiekkaan.

Arkeologiset tutkimukset

Seleukeia löydettiin 1920-luvulla, kun arkeologit etsivät Opisin kaupunkia. Alkuvuodesta 1927 Michiganin yliopiston professorit Leroy Watermann ja Clark Hopkins suorittivat alueella kaivauksia. Kaivauksian on tehty uudelleen vuosina 1964 ja 1968 sekä 1985 ja 1989. Viimeisimmissä kaivauksissa italialaiset arkeologit löysivät kaupungin arkiston jossa oli arviolta 30 000 kreikkalaistyylistä dokumenttia.

Aiheesta muualla

• http://www.centroscavitorino.it/en/progetti/iraq/seleucia.html (Arkistoitu – Internet Archive)