Seleenidioksidi
Seleenidioksidi on (SeO2) (seleeni(IV)oksidi) on seleenin dioksidi. Se on väritön kiinteä aine ja yksi yleisimmistä seleeniyhdisteistä. Sitä käytetään muun muassa orgaanisessa synteesissä ja lasin värjäyksessä punaiseksi. Sen härmistymislämpötila 315 °C.
| Seleenidioksidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SeO2 |
| Moolimassa | 110,96 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 315 °C |
| Tiheys | 3,95 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 40 g/100 ml |
|
|
|
Seleenidioksidia valmistetaan hapettamalla seleeniä kuumalla happi- tai ilmavirralla.[1]
Seleenioksidi on hapetin, mihin tarkoitukseen sitä käytetään orgaanisessa synteesissä. Siitä voidaan valmistaa myös muita seleeniyhdisteitä. Muita käyttökohteita ovat analyyttisessä kemiassa alkaloidien tutkimus ja loisteväreissä sekä lasien valmistuksessa.[1]
Seleenidioksidi reagoi veden kanssa muodostaen seleenihapoketta.[1]
Seleenidioksidi on haitallista vesieliöille. Seleenidioksidi on etenkin hengitettynä myrkyllistä.[2][3]. Seleenidioksidin LCLO-arvoksi kanille on raportoitu 5 890 mg/m3 (20 min. altistus) ja vuohelle ja lampaalle 6 590 mg/m3 (10 min.)[4].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 310. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ http://huhtama.kapsi.fi/ele/index.php?si=paheet.sis#a13 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Raymond D. Harbison, Marie M. Bourgeois & Giffe T. Johnson: Hamilton and Hardy's Industrial Toxicology, s. 218. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 1118834216. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Selenium compounds (as Se) – Immediately Dangerous to Life or Health Concentrations (IDLH) 1994. The National Institute for Occupational Safety and Health (NIOSH). Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
