Seksuaalivalinta
Seksuaalivalinta eli sukupuolivalinta[1] on luonnonvalintaa, jossa yksilö valitsee itselleen kumppanin, jonka kanssa jatkaa sukua. Sukupuolivalinta on yksinomaan lisääntymiseen liittyvä etu, joka tekee saman lajin ja saman sukupuolen joistakin edustajista menestyvämpiä lisääntymään kuin toiset yksilöt.[2]
Valinnan muodot muokkaa
Yksilö voi saada haluamansa kumppanin kolmella eri tavalla. Jokainen näistä valintatavoista aiheuttaa sitä edistävien perinnöllisten ominaisuuksien siirtymistä seuraavalle sukupolvelle.[3]
Sukupuolen sisäinen valinta muokkaa
Ensinnäkin yksilö voi estää muita samaa sukupuolta edustaviä yksilöitä saamasta haluamaansa kumppania, jolloin hän saa kumppaniin yksinoikeuden. Tällaista sukupuolen sisäistä seksuaalivalintaa voivat harjoittaa sekä koiraat että naaraat.[3] Tässä tapauksessa sukupuolivalinta suosii sellaisia perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka auttavat koiraita päihittämään kilpakumppaninsa, tai joiden avulla koiras voi kerätä naaraista itselleen laajan haaremin.[4]
Sukupuolten välinen valinta muokkaa
Toisekseen yksilö voi tulla vastakkaisen sukupuolen edustajan valitsemaksi. Kumpikin sukupuoli voi tehdä tämän valinnan, mutta koska naaraat ovat useimmiten nirsompia kuin koiraat, yleensä naaras suorittaa valinnan kilpailevien koiraiden välillä.[3] Naaraan tekemä valinta toimii siivilänä, joka karsii populaatiosta mutaatioita, jotka muuten kertyisivät perimään.[5] Tällaisessa valinnassa suuri merkitys on sukupuoleen liittyvillä ulkoisilla tunnuksilla tai käyttäytymisellä.[6] Sukupuolivalintaan kuuluvat kaikki ne tekijät, jotka auttavat lisääntymismenestystä. Yleensä naaraan tekemä sukupuolivalinta suosii niitä koiraita, jotka parhaiten herättävät naaraiden huomion. Tällaisia ominaisuuksia ovat selkeät sukupuolidimorfismin eli koiraiden ja naaraiden ulkonäön poikkeavuuden tapaukset, kuten peurakoiraiden suuret sarvet sekä lintujen näyttävät pyrstöhöyhenet ja höyhenpuvut.[4] Useiden lajien koiras on suurempi ja näyttävämpi kuin naaras. Tällaiset lintukoiraat esittävät soidinpaikoilla soitimeen kuuluvia liikkeitä ja ääniä, ja naaraat valitsevat sen perusteella kumppaninsa. Naaras voi tehdä valintansa esimerkiksi koiraan valtaaman soidinpaikan mukaan, koiraan menestyksen perusteella otteluissa muiden koiraiden kanssa, koiraan tarmokkuuden ja kestävyyden perusteella, tai koiraan höyhenpuvun näyttävyyden perusteella. Näiden kriteerien perusteella parhaat koiraat pääsevät parittelemaan useampien naaraiden kanssa kuin huonommat koiraat.[7]
Sukupuolivalinnan seurauksena käy joskus niin, että toisen sukupuolen sekundääriset sukupuoliominaisuudet kehittyvät epäadaptiivisiksi eli eloonjäämismahdollisuuksia huonontaviksi. Tästä esimerkki ovat linnut, joille kasvaa lisääntymisaikana suuri pyrstö, joka tekee linnusta näkyvänä ja kömpelönä helpon saaliin pedoille. Näin voi kuitenkin tapahtua, koska menestys parittelukumppanien hankkimisessa ylittää haitat.[8] Israelilainen biologi Amotz Zahavi on esittänyt, että naaraat suosivat erityisesti silmäänpistäviä koiraita. Tämän Zahavin haittaperiaatteen mukaan kauniina pidetyt ominaisuudet ovat sukupuolisesti puoleensavetäviä, koska ne viestivät kantajansa vahvuudesta[9]: kantajalla on varaa tuhlata arvokkaita resursseja turhan, mahdollisesti jopa haittaavan ominaisuuden kehittämiseen, ja se on siitä huolimatta selviytynyt hengissä.
Kaikista muista eläinlajeista poiketen ihmisellä sukupuolivalinnan ovat usein tehneet osapuolten vanhemmat, eikä osapuolilla itsellään ole aina ollut asiassa sanan sijaa.[3]
Pakottaminen muokkaa
Kolmanneksi yksilö voi pakottaa toisen seksiin tämän tahdon vastaisesti.[3]
Lähteet muokkaa
- Apostolou, Menelaos: Sexual Selection in Homo Sapiens. Springer, 2017. ISBN 978-3-319-58998-5.
- Mayr, Ernst: Evoluutio. (alkuteos What Evolution Is, 2001). Suomentanut Kaaro, Jani. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27897-1.
- Valste, Juha: Evoluutio: Miten lajit kehittyvät?. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2018. ISBN 978-952-222-924-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ sukupuolivalinta YSO - Yleinen suomalainen ontologia. Viitattu 8.7.2021.
- ↑ Mayr 2003, s. 217.
- ↑ a b c d e Apostolou 2017, s. 5.
- ↑ a b Mayr 2003, s. 216.
- ↑ Miksi miehiä on olemassa? yle.fi. Viitattu 28.11.2015.
- ↑ Valste 2018, s. 229.
- ↑ Valste 2018, s. 151–152.
- ↑ Valste 2018, s. 151–152, 229.
- ↑ Osmo Tammisalo, Seksuaalivalinta – teoria luovuudesta ja moraalista? (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta muokkaa
- Buss, David M.: Halun evoluutio: Ihmisen pariutumisstrategiat. (The evolution of desire: Strategies of human mating, 1994.) Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings. Kerava: Sitruuna, 2006. ISBN 952-99366-6-4.
- Judson, Olivia: Tohtori Tatjanan seksineuvoja koko luomakunnalle. (Dr Tatianas sex advice to all creation, 2003.) Suomentanut Iiris Kalliola. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3250-1.
- Tammisalo, Osmo: Rakkauden evoluutio: Ihmisen parinvalinnan biologiaa. Helsinki: Terra Cognita, 2005. ISBN 952-5202-89-5.
