Seitsemän vuotta Tiibetissä (elokuva)

vuoden 1997 elokuva

Tämä artikkeli kertoo vuoden 1997 elokuvasta. Muista merkityksistä aiheelle Seitsemän vuotta Tiibetissä, katso täsmennyssivu.

Seitsemän vuotta Tiibetissä (engl. Seven Years in Tibet) on ranskalaisen elokuvaohjaajan Jean-Jacques Annaudin ohjaama elokuva vuodelta 1997. Elokuva perustuu itävaltalaisen vuorikiipeilijän Heinrich Harrerin teokseen Seitsemän vuotta Tiibetissä (1952). Kirjassa Harrer kuvailee pakoaan Brittiläisessä Intiassa sijainneelta sotavankileiriltä, Peter Aufschnaiterin kanssa tekemäänsä matkaa Tiibetiin sekä kokemuksiaan siellä vuosina 1944–1951. Elokuva kuitenkin eroaa kirjasta joiltakin osin, ja siinä on myös fiktiivisiä tapahtumia.

Seitsemän vuotta Tiibetissä
Seven Years in Tibet
Ohjaaja Jean-Jacques Annaud
Käsikirjoittaja Becky Johnston
Perustuu Heinrich Harrerin romaaniin Seitsemän vuotta Tiibetissä
Tuottaja Jean-Jacques Annaud
John H. Williams
Iain Smith
Säveltäjä John Williams
Kuvaaja Robert Fraisse
Leikkaaja Noëlle Boisson
Pääosat Brad Pitt
David Thewlis
B. D. Wong
Mako
Danny Denzongpa
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Mandalay Entertainment
Applecross peninsula (käännä suomeksi)
TriStar Pictures
Levittäjä Cecchi Gori Group
Netflix
Sony Pictures Motion Picture Group
Ensi-ilta
Kesto 136 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, saksa, tiibet, mandariinikiina
Budjetti 70 000 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuva kuvattiin 70 miljoonan dollarin budjetilla, ja sen pääosissa näyttelevät Brad Pitt ja David Thewlis. Elokuva tuotti avausviikonloppunaan Yhdysvalloissa yli kymmenen miljoonaa dollaria. Pääosa elokuvasta kuvattiin Argentiinassa, mutta siinä on myös noin 20 minuutin verran Tiibetissä salaa kuvattua materiaalia. Kiina suhtautui elokuvaan negatiivisesti ja antoi sekä ohjaaja Annaudille että pääosanäyttelijöille Pittille ja Thewlisille elinikäisen porttikiellon maahan.

Tarina muokkaa

Juoni muokkaa

 
Suuri osa elokuvan tapahtumista sijoittuu Tiibetiin. Kuvassa pääkaupunki Lhasassa sijaitseva Potalan palatsi.

Tarina alkaa 1939, kun itävaltalainen vuorikiipeilijä Heinrich Harrer on lähdössä Brittiläiseen Intiaan osallistuakseen Nanga Parbat -vuorenhuipun valloittamiseen tähtäävään retkikuntaan. Harrer riitelee ennen lähtöään raskaana olevan vaimonsa Ingridin kanssa, joka haluaisi Harrerin olevan paikalla vauvan syntyessä. Vauva kuitenkin syntyy Harrerin ollessa Intiassa, ja Ingrid menee sillä välin uusiin naimisiin. Kiipeämisyritys epäonnistuu ja retkikunta vangitaan vihollismaan kansalaisina toisen maailmansodan puhjettua ja kuljetetaan Dehradunin vankileirille. Harrer karkaa vankileiriltä retkikunnan johtajan Peter Aufschnaiterin kanssa ja pakenee tämän kanssa Himalajan vuoriston yli Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan. Harrer tutustuu Lhasassa Tiibetin nuoreen hengelliseen johtajaan Dalai Lamaan ja ryhtyy tämän henkilökohtaiseksi opettajaksi. Harrerin elämä Lhasassa keskeytyy Kiinan valloitettua Tiibetin ja palaa takaisin Eurooppaan 1951. Harrer tapaa Itävallassa poikansa ensimmäistä kertaa. Elokuvan loppukohtauksessa Harrer ja hänen teini-ikään varttunut poikansa ovat vuorikiipeilemässä, ja saavutettuaan huipun Harrer pystyttää sinne Tiibetin lipun.[1]

Näyttelijät muokkaa

 Brad Pitt   Heinrich Harrer  
 David Thewlis   Peter Aufschnaiter  
 B. D. Wong   Ngabo Ngawang Jigme  
 Mako   Tsarong  
 Danny Denzongpa   Sijaishallitsija  
 Victor Wong   kiinalainen virkamies  
 Ingeborga Dapkūnaitė   Ingrid Harrer  
 Jamyang Jamtsho Wangchuk   14-vuotias Dalai-Lama  
 Lhakpa Tsamchoe   Pema Lhaki  
 Jetsün Pema   ”Suuri äiti”  
 Ama Ashe Dongtse   Tashi  
 Sonam Wangchuk   8-vuotias Dalai-Lama  
 Dorjee Tsering   4-vuotias Dalai-Lama  
 Ric Young   kenraali Chang Jing Wu  
 Ngawang Chojor   lordi Chamberlain  

Tuotanto muokkaa

 
Valtaosa elokuvan kuvamateriaalista on kuvattu Argentiinan Andeilla.
 
Elokuvan ohjasi ranskalainen ohjaaja Jean-Jacques Annaud.

Elokuvan ohjaaja Jean-Jacques Annaud kertoo vuonna 1997 antamassaan haastattelussa, että saadessaan elokuvan alkuperäisen käsikirjoituksen hän piti sitä kauheana hollywoodmaisena toimintaelokuvana. Annaud päätti kuitenkin lukea alkuperäisen teoksen. Hän kiinnitti siinä huomiota Harrerin taipumukseen jättää omat tunnetilansa kuvaamatta. Annaudin lempiteemaksi nousi eurooppalaisen henkilön muuttuminen vieraan kulttuurin vaikutuksesta.[2]

Elokuva oli alun perin tarkoitus kuvata Intiassa mahdollisimman lähellä Tiibetiä,[3] sillä elokuvaa ei poliittisista syistä voitu kuvata Kiinan miehittämässä Tiibetissä.[4] Kuvausaikeista Intiassa jouduttiin kuitenkin luopumaan kuvauslupa- ja aikatauluongelmien vuoksi.[3] Annaudin mukaan kuvauslupaongelmien taustalla saattoi vaikuttaa Kiinan poliittinen painostus Intiaa kohtaan.[2]

Kuvaukset siirrettiin kuitenkin lopulta Argentiinaan, joka muistutti olosuhteiltaan vuoristoista Tiibetiä, mutta tarjosi paremmat edellytykset elokuvan kuvaamiselle ja sijaitsi matalammalla korkeudella.[3] Argentiinassa kuvauksia häiritsi Brad Pittiä seurannut fanijoukko, jonka vuoksi tuotannon täytyi lopulta järjestää lehdistötilaisuus, jossa pyydettiin faneja antamaan kuvausryhmälle työrauha.[2] Elokuvaa kuvattiin ensin kolme kuukautta Uspallatassa ja sen jälkeen Mendozassa sekä viimeiseksi Buenos Airesissa, jossa La Platan rautatieasema muutettiin Grazin rautatieasemaksi.[3]

Elokuvaa on lisäksi kuvattu myös Kanadassa, Englannissa ja Itävallassa.[5] Lisäksi elokuvan ohjaaja Jean-Jacques Annaud on paljastanut, että elokuvassa on myös 20 minuutin edestä salaa Tiibetissä kuvattua materiaalia.[6] Elokuva kuvattiin 70 miljoonan dollarin budjetilla.[7]

Annaud on kertonut käsikirjoitusta työstäessään harkinneensa päähenkilön Heinrich Harrerin rooliin muun muassa Ralph Fiennesiä ja Daniel Day-Lewisiä, mutta päätyneensä lopulta Brad Pittiin. Dalai Laman äitiä näyttelee Dalai Laman sisko Jetsün Pema.[8] Dalai-Lamaa eri ikäisenä näyttelee yhteensä kolme henkilöä.[9]

Fiktiiviset tapahtumat ja erot kirjaan muokkaa

Seitsemän vuotta Tiibetissä perustuu Heinrich Harrerin samannimiseen teokseen vuodelta 1952.[10] Elokuva kuitenkin eroaa kirjasta joissakin seikoissa, ja siinä on mukana fiktiivisiä tapahtumia:

  • Brad Pittin esittämä Heinrich Harrer suhtautuu elokuvassa kansallissosialismiin nähtävän kielteisesti. Hän esimerkiksi ottaa Nanga Parbat -vuorenhuipulle pystytettäväksi tarkoitetun hakaristilipun mukaansa vastentahtoisesti. Tosielämässä juuri ennen elokuvan julkaisua kävi kuitenkin ilmi, että Harrer oli kuulunut nuorena natsien SS:ään. Harrer myönsi tämän ja kutsui sitä elämänsä suurimmaksi erehdykseksi.[11]
  • Elokuva antaa Kiinan hyökkäyksestä Tiibetiin ja kiinalaisjoukkojen toiminnasta väkivaltaisemman kuvan kuin Harrer kirjassaan.[12]
  • Harrerin suhde poikaansa ei ollut kuten elokuvassa, eikä hän itse asiassa tiennyt pojastaan Tiibetissä ollessaan.[12]
  • Elokuvassa Harrer on vielä Lhasassa kiinalaisjoukkojen saavuttaessa kaupungin, vaikka tosiasiassa hän oli jo tässä vaiheessa paennut Intian rajalle Dalai Laman saattueen mukana.[12]
  • Seitsemäntoista kohdan sopimus allekirjoitettiin vasta kuukausia myöhemmin kuin elokuvassa annetaan ymmärtää. Lisäksi sopimus allekirjoitettiin Pekingissä eikä Lhasassa.[12]

Julkaisu ja vastaanotto muokkaa

Elokuva julkaistiin Toronton elokuvajuhlilla 13. syyskuuta 1997.[13]

Elokuva näytettiin Yhdysvalloissa 2 103 teatterissa ja se tuotti avajaisviikonloppunaan 10 020 378 dollaria. Elokuva tuotti Yhdysvalloissa yhteensä 37 957 682 dollaria ja maailmanlaajuisesti 93 500 500 dollaria eli yhteensä 131 457 682 dollaria.[14]

Kiina langetti elokuvan ohjaajalle Jean-Jacques Annaudille ja pääosanäyttelijöille Brad Pittille sekä David Thewlisille ikuisen porttikiellon maahan, sillä elokuva esittää Dalai Laman myönteisessä valossa ja vastaavasti antaa kiinalaisista ja kiinalaistoiminnasta kielteisen kuvan.[15]

Elokuussa 2003 Empire listasi 10 huonointa elokuva-aksenttia. Elokuvassa itävaltalaisaksentilla puhunut Brad Pitt oli listalla sijalla 3.[16] 29. marraskuuta 2011 elokuvalla oli Rotten Tomatoes -sivulla 61 % arvosana 33 arvostelun jälkeen.[17] Metacriticissä elokuvalla oli 55 pistettä 18 kriitikon arvostelun jälkeen.[18]

The New York Timesin kriitikon Janet Maslinin mukaan Pitt antaa elokuvassa todenmukaisen, joskin työlään oloisesti saavutetun suorituksen, jota korostaa kuitenkin näyttelijän aito ponnistelu. Muslinin mukaan Thewlis tarjoaa Pittin hahmolle toverillisen parin.[19] Roger Ebert antoi elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä. Ebertin mukaan elokuva herättää katsojan huomion vasta puolivälin jälkeen ja jättää joihinkin kysymyksiin vastaamatta. Ebertin mukaan Pittin esittämä Harrer ei ole tarpeeksi lähestyttävä ja olisi voinut olla vakuuttavampi jonkun toisen näyttelijän esittämänä. Ebertin mukaan Pitt kuitenkin oikeutti elokuvan 70 miljoonan dollarin budjetin eikä sitä oltaisi tehty ilman häntä.[20]

Lähteet muokkaa

  1. Elokuva.
  2. a b c Jean-Jacques Annaud: Mountains, Mantras, and a Movie Star movieline.com. Viitattu 30.11.2011. (englanniksi)
  3. a b c d Seven Years in Tibet: The Locations cinemareview.com. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. Fun Trivia: Seven Years in Tibet funtrivia.com. Viitattu 29.11.2011.
  5. A River Runs Through It: Ten Favorite Hollywood Films Shot Outdoors backcountrybeacon.com. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  6. 1. Director Secretly Filmed In Tibet Canada Tibet Committee. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  7. Seven Years in Tibet - Box Office Data, Movie News, Cast Information the-numbers.com. Viitattu 29.11.2011.
  8. Dala Lama's siter denied visa The Nation. Arkistoitu 18.1.2012. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  9. Seven Years in Tibet Movie Cast (1997) reelz.com. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  10. Heinrich Harrer Biography harrerportfolio.com. Arkistoitu 23.1.2012. Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)
  11. Obituary: Heinrich Harrer The Guardian. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  12. a b c d Tibet in Debate: Narrative Construction and Misrepresentations in Seven Years in Tibet and Red River Valley transtexts.revues.org. Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)
  13. 1. `Seven Years In Tibet' To Close Toronto Festival (Reuter) Canada Tibet Committee. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  14. Seven years in Tibet boxofficemojo.com. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  15. The most internationally insulting movies - Seven Years in Tibet virginmedia.com. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  16. 10 Worst Movie Accents AmIAnnoying.com. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  17. Seven Years in Tibet Rotten Tomatoes. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  18. Seven Years in Tibet Metacritic. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  19. FILM REVIEW; A Challenge for Brad Pitt: Making a Nazi Charming The New York Times. Viitattu 4.12.2011. (englanniksi)
  20. Seven Years in Tibet rogerebert.com. Viitattu 4.12.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa