Seitsemän merta
Seitsemän merta on laajasti tunnettu historiallinen sanonta, joka viittaa joko nykykäsityksen mukaan valtameriin tai kunakin aikana erilaiseen joukkoon meriä. Sanonnalla tarkoitetaan joko kaukaisia maita kuten "seitsemän meren takana" tai merimiesten kokeneisuutta: "Hän on purjehtinut seitsemällä merellä". Valtameriä ei ole kuin kolme eli Atlantti, Tyynimeri sekä Intian valtameri tai viisi, jos sekä Pohjoinen jäämeri että Eteläinen jäämeri lasketaan mukaan, mutta kun halutaan lukumääräksi seitsemän sanonnan mukaan, niin tähän on päästy jakamalla sekä Atlantti että Tyynimeri eteläiseen ja pohjoiseen osaan.[1][2]
"Seitsemän merta"-sanonnan nykyiseen yleisyyteen on ehkä eniten vaikuttanut Rudyard Kipling runo "The Seven Seas" vuodelta 1896.[2]
Sanonnan historia ulottuu Mesopotamiaan, jossa tunnettiin seitsemän planeettaa. Tätä kautta luku seitsemästä tuli pyhä luku, joka silloin yhdistettiin myös tunnettuihin meriin.
Antiikin aikana meriin luettiin:[2]
- Välimeri
- Punainen meri
- Kiinanmeri
- Länsi-Afrikan meri
- Itä-Afrikan meri
- Intian valtameri
- Persianlahti
900-luvulla Islamilainen maantieteilijä Ya'qubi kirjoitti kuvauksen matkasta Kiinaan seitsemän meren yli. Nämä meret olivat Persianlahti, Khambatinlahti, Bengalinlahti, Malakansalmi, Singaporensalmi, Siaminlahti ja Etelä-Kiinan meri.
Arabialaisten merenkävijöiden käsitys seitsemästä merestä on todennäköisesti sisältänyt myös ne meret, joilla he kulkivat:
- Mustameri
- Kaspianmeri
- Arabianmeri
- Intian valtameri
- Punainen meri
- Välimeri
- Adrianmeri
Lähteet muokkaa
- ↑ Seitsemän valtamerta (Julkaistu myös Tieteen kuvalehden numerossa numerossa 11/2001) Tieteen Kuvalehden verkkosivut. Viitattu 15.8.2014.
- ↑ a b c Freuchen, Peter Loth David, Peter Freuchenin seitsemän meren kirja, suomentanut Kari Lampén, sivut 21-22, Gummerus Jyväskylä, 1958
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seitsemän merta Wikimedia Commonsissa
