Sega Master System
Sega Master System on videopeliyhtiö Segan 8-bittinen pelikonsoli. Se kilpaili Nintendon 8-bittisen konsolin kanssa videopelimarkkinoiden valtiaan asemasta 1980-luvulla.
| Sega Master System | |
|---|---|
 |
|
 Pohjois-Amerikan/Euroopan Master System |
|
 Japanin Sega Mark III |
|
 PAL Master System II |
|
| Kehittäjä | Sega |
| Sukupolvi | Kolmas sukupolvi |
| Julkaisu |
|
| Valmistusmaa | Kiina |
| Laitteisto | 8-bittinen Zilog Z80 -suoritin, VDP-grafiikkapiiri |
| Muisti | 8 kt keskusmuistia |
| Tallennusväline | Pelimoduuli, "Sega-kortti" |
| Lisälaitteet | Light Phaser -valopyssy, Sega Scope 3D -lasit |
| Pelit | Luettelo Sega Master System -peleistä |
| Edeltäjä | Sega SG-1000 |
| Seuraaja | Sega Mega Drive |
| Kotisivut | sega-europe.com |
 |
|
Master System ilmestyi Japanissa vuonna 1985 (tuotiin Eurooppaan 1987). Teknisiltä ominaisuuksiltaan Master Systemissä oli kovinta kilpailijaansa 8-bittistä Nintendoa nopeampi prosessori ja hieman kehittyneempi grafiikka, mutta sen äänipiiri (Texas Instruments SN76489) oli yksinkertaisempi. Japanissa laitetta myytiin aluksi nimellä Sega Mark III, myöhemmin samalla nimellä kuin muualla eli Master System. Tässä Japanin versiossa oli myös toinen äänipiiri, Yamaha YM2413 (OPLL), joka oli riisuttu malli AdLib- ja Sound Blaster- äänikorteissa käytetystä FM-piiristä. Sega Mark III:ssa FM-piiri oli lisälaite, mutta Japanin Master Systemissä se oli valmiiksi mukana.
Tallenusmediana oli pelimoduulin lisäksi ohut "Sega-kortti" (Sega Card), jolle oli oma paikkansa. Näille ei kuitenkaan mahtunut kovin isoja pelejä, joten niiden käytöstä luovuttiin varhain. Lisäksi laitteissa oli usein jokin sisäänrakennettu peli (Suomessa myydyissä laitteissa Hang-On, Safari Hunt tai Alex Kidd in Miracle World).
Master System epäonnistui kilpailussa Nintendoa vastaan selvemmin Pohjois-Amerikassa ja kotimaassaan Japanissa. Sen sijaan se onnistui voittamaan Nintendon myyntiluvuissa joissakin Euroopan maissa, Etelä-Koreassa ja Australiassa. Suomessakin se oli varteenotettava vaihtoehto 8-bittiselle Nintendolle. Pitkäaikaisimman suosionsa laite saavutti Brasiliassa, jossa paikallisia versioita ja pelejä tehtiin vielä 1990-luvun lopulla. Menestyneillä alueilla myös laitteelle saatavilla oleva pelikirjasto oli laajempi.
Master Systemistä luotiin paranneltuja malleja 1990-luvulla. Master System II toi hiukan lisää rahaa Segan kassaan Japanissa ja Euroopassa mutta Yhdysvalloissa se ei kuluttajia kiinnostanut. Sen on sanottu kärsineen Nintendon lisensiointi-strategiasta, jossa yhtiöille annettiin lupa tehdä Nintendon pelejä sillä ehdolla, että he eivät käännä peliään Segan laitteelle. Tällaiset sopimukset myöhemmin kiellettiin Yhdysvaltain Liittovaltion oikeudessa.
Pelit muokkaa
- Pääartikkeli: Luettelo Sega Master System -peleistä
Osa Master Systemin peleistä, kuten Alex Kidd, ovat saaneet klassikon maineen. Varhaisempina aikoina isokorvainen Alex Kidd toimi Segan maskottina mutta siitä ei ollut Marion haastajaksi ja se sai myöhemmin väistyä Sonicin tieltä. Tunnetuin Alex Kidd -peli oli Alex Kidd in Miracle World. Suosituimpiin Master System pelehin kuuluivat esimerkiksi tasohyppelyt Wonderboy: The Dragon's Trap, Wonderboy in Monster World, Ninja Gaiden, Psycho Fox, Land of Illusion, Castle of Illusion, Sonic the Hedgehogit, Asterix-pelit; roolipelit Phantasy Star, Golvellius, Ys: Vanished Omens; ja ammuskelupelit R-Type, Fantasy Zone II, Powerstrike II.
Tekniset tiedot muokkaa
- Prosessori: 3.58 Mhz Zilog Z80 ja apuprosessori VDP
- Ääni: Texas Instruments SN76489, nelikanavainen PSG-piiri (sama kuin BBC Micro tietokoneessa)
- Ääni (2): Japanin versioissa mukana myös kehittyneempi Yamaha YM2413 (OPLL) FM-äänipiiri.
- Kuvan resoluutio: 256x240 (PAL-alue)
- Keskusmuisti (RAM): 8 kilotavua
- Videomuisti (RAM): 16 kilotavua
- Värimuisti (RAM): 8 tavua
- Värejä näytöllä: 32 (kaksi 16 värin palettia)
- Värejä yhteensä: 64
- Spritejen maksimimäärä ja koot: 64 (8x8, 8x16, 16x16, 16x32)
- Tallennusmedia: Pelimoduuli (korkeintaan puoli megatavua, pienimmät 0,125 megatavua), "Sega-kortti" (32 kilotavua)