Sasu Haapanen
Aleksander ”Sasu” Haapanen (7. tammikuuta 1905 Helsinki – 25. joulukuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.
Ura muokkaa
Sasu Haapanen syntyi Helsingissä sorvari Aleksander Haapasen perheeseen. Hän suoritti musiikkiopintoja ja teatterikursseja, kunnes vuonna 1923 hän sai kiinnityksen Koiton Näyttämölle, jossa hän työskenteli kymmenen vuotta. Haapanen teki pitkän uran Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1933–1965 ja siitä muodostetussa Helsingin Kaupunginteatterissa aina eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1969 saakka.[1] Hänen näyttämösuorituksistaan huomattavimpia olivat Hamletin nimiosa, Akusti Niskavuoren Hetassa sekä näytelmässä Hyvä maa rooli isänä.[2]
Haapanen esiintyi myös noin neljässäkymmenessä elokuvassa vuosina 1936–1962. Hän näytteli erityisesti herrasmieskonnia ja sota-ajan elokuvissa venäläisiä roistoja. Ensimmäisen merkittävän filmiroolinsa Haapanen teki aatedraamassa Jääkärin morsian (1938). Hän esitti juutalaista Isakia, joka vakoilee venäläisten hyväksi. Koomikkona hän ansioitui muun muassa kömpelön herrasmiesmäisen kirjailijan roolissa elokuvassa Markan tähden (1938).[2]
Vuonna 1939 Haapanen näytteli kaikkiaan viidessä elokuvaroolissa, joista merkittävin oli elokuvaohjaaja Risto Karpalainen komediassa Herrat ovat herkkäuskoisia. Roistotyyppejä hän esitti muun muassa elokuvissa Viimeinen vieras (1941), Ryhmy ja Romppainen (1941), Onni pyörii (1942) ja Tyttö astuu elämään (1943). Elokuvassa Suomisen Ollin tempaus (1941) Haapanen on rehti ja isänmaallinen maalari Suominen.[2]
Haapanen kertoi Elokuva-Aitalle vuonna 1944 kyllästyneensä roistojen esittämiseen, mutta toisaalta totesi uusien vivahteiden löytämisen erilaisiin konnatyyppeihin tuovan näyttelijänkyvyille haastetta. Mieluisiksi elokuvarooleikseen hän mainitsi Jääkärin morsiamen Isakin sekä Tuomari Martan (1943) nimismies Pellikan. Vuonna 1945 Haapanen tulkitsi ansiokkaasti miespääosaa Hella Wuolijoen näytelmään perustuvassa elokuvassa Vastamyrkky. Sodan jälkeen hän näytteli valkokankaalla sivuosia. Näistä huomattavin oli torikauppias Eriksson Maria Jotunin teksteihin perustuvassa elokuvassa Kun on tunteet (1954). Viimeisen elokuvaroolinsa Haapanen näytteli Maunu Kurkvaaran ohjaamassa elokuvassa Yksityisalue (1962).[2]
Sasu Haapanen levytti vuonna 1930 noin 15 iskelmää, kuten ”Ali Baba”, ”Kaarina”, ”Kasakka” (”Tosca-valssi”) ja ”Särkynyt elämä”.
Haapanen palkittiin vuonna 1955 Pro Finlandia -mitalilla. Hän esiintyi 1960-luvulla useissa televisiotuotannoissa ja radiokuunnelmissa. Haapanen tunnettiin varsinkin Outsiderin ja Reino Helismaan radiosarjojen käheänä kertojaäänenä.[2]
Haapanen on haudattu Maunulan uurnalehtoon.[3]
Filmografia muokkaa
|
|
Lähteet muokkaa
- ↑ Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 152. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ a b c d e Rytkönen, Sisko: Sasu Haapanen Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 29.3.2020.
- ↑ Aleksander Saapanen 1905-1986 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 28.5.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Sasu Haapanen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)