Sananmuunnos

Sananmuunnos eli kääntösana on sanojen alkujen keskinäiseen vaihtamiseen perustuva sanaleikki.

Sananmuunnoksissa kahden sanaryhmän (tai joskus vain kahden sanan) sanojen ensimmäiset kirjaimet yleensä kummankin sanan ensimmäiseen vokaaliin saakka vaihtavat keskenään paikkaa (esimerkiksi Johannes Virolainen – Vihannes Jorolainen). Joskus sananmuunnoksia tehdään vain ensimmäisten konsonanttien vaihdolla, varsinkin nuoremman polven keskuudessa.

Jos ensimmäisen sananmuunnossanan ensimmäinen vokaali on pitkä ja toisen lyhyt, muuttuvat sananmuunnoksessa niiden vaihtaessa paikkaa niiden pituudet päinvastaisiksi. Ideana on, että lopputulos kuulostaa mielekkäältä myös käännöksen jälkeen. Sananmuunnos voi kuulostaa tarpeeksi hassulta kerrottavaksi, vaikkeivät sen sanat sinällään tarkoittaisikaan mitään hassua.

Useat tunnetut sananmuunnokset ovat sellaisia, jotka muuntavat jonkun soveliaan, mutta hieman hassulta kuulostavan ilmaisun riettaaksi tai muuten alatyyliseksi ilmaisuksi.

Sananmuunnoksia voidaan käyttää myös vihjailevaan tai piilottelevaan ilmaisuun, ja laulu ”Retuperän Vihtorin talossa” on kokonaan sananmuunnoksista koottu. Sanaa sananmuunnos voidaan itsessäänkin pitää alatyylisenä sananmuunnoksena (munansaannos).

Suomen kielen sananmuunnoksissa takavokaaliset a-, o- ja u-äänteet muuttuvat usein etuvokaalisiksi ä-, ö- ja y-äänteiksi ja toisin päin, mikä johtuu vokaalisoinnusta. Myös muita näennäisiä ja lähinnä kirjoitetussa kielessä ilmeneviä epätäsmällisyyksiä on havaittavissa. Esimerkiksi tekijä-sanoissa oleva j-kirjain ilmestyy toisinaan tyhjästä. Sananmuunnoksissa tärkeintä ei kuitenkaan ole kirjoitusasu tai normien mukainen ja systemaattinen rakennusperiaate vaan se, että muunnettu sana kuulostaa suomen kieleen sopivalta.

Myös muissa kielissä kuin suomessa on sananmuunnoksia. Tietyt suomen kielen piirteet, kuten vokaalisointu ja melko kapea äännejärjestelmä, tekevät kielestä sananmuunnoksille otollisen. Muissa kielissä sananmuunnosten idea on usein hieman toisenlainen. Englannin kielessä sananmuunnosten (engl. spoonerism) muutamat konsonantit tai vokaalit vaihtavat paikkaa. Lopputulos muistuttaa kuitenkin suomen kielen sananmuunnoksia. Ranskan kielelle on ominaista sanamuunnosten adoptoiminen yleiskielen käsitteiksi (verlan).

Kääntösanoja on käytetty komiikan keinona esimerkiksi Pulttiboisin sketseissä, joissa esiintyy hahmo James Potkukelkka sekä Neurovision Dokulamppu-sketsissä. Myös Putouksen 3. tuotantokaudella esiintyneen Usko Eevertti Luttisen puheet perustuivat pitkälti sananmuunnoksiin.

Kirjallisuutta

• Ankku, Rudolf & Joffán, Pertti: Paljas uneksija: Sananmuuttelua. Helsinki: Nastamuumio, 1998. ISBN 952-5083-06-3.
• Karuna, Pekka & Pakkanen, Katja (molemmat salanimiä): Pehmeä jänis. Helsinki: Kani, 2008. ISBN 978-951-20-8205-6.
• Hämäläinen, Jussi X: Häipywät tawut: Sananmuunnosten herkulliset opit ja kultaantuneet esimerkit. Helsinki: Desibelius, 1998. ISBN 952-90-9989-4.
• Hämäläinen Jussi X: Sukkelin kielioppi: Sananmuunnosten häipywistä tawuista koostettuja jywiä sekä limerikeistä patinoituja runoja kiwoilla rimmoilla. Helsinki: Desibelius, 2010. ISBN 978-952-67156-1-2.
• Teittinen, Jarkko & Lindén, Markus: Pentti Hirvonen ja mullistuttavat äänteet. Helsinki: Minerva kustannus oy, 2007. ISBN 978-952-492-096-4.
• Hämäläinen Jussi X: Harvinaisen kuuroille: Pakonomaisten sanojen nokkelin kirja pahimman lyrittelyn runopaletille. Tampere: Desibelius, 2018. ISBN 978-952-67156-7-4.

Katso myös

• Anagrammi

Aiheesta muualla

• Paljon suomenkielisiä sananmuunnoksia
• Suomenkielisiä sananmuunnoksia
• Englanninkielisiä sananmuunnoksia
• Wiki-projektien laajin sananmuunnosten luettelo löytyy Eesti-Wikisitaateista (myös sananmuunnoksia lapsille sekä sananmuunnosnimiä).