Samojedinkoira
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Samojedinkoira (ven. самоедская собака, samojedskaja sobaka) on arktinen, pystykorviin kuuluva koirarotu. Sen alkuperämaa on Pohjois-Venäjä ja Siperia, vastuumaa taasen Pohjoismaat.[2] Se eroaa ominaisuuksiltaan muista arktisista pystykorvista alaskanmalamuutista, siperianhuskysta ja grönlanninkoirasta.
| Samojedinkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
Siperia, Pohjois- Venäjä |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 10 309[1] |
| Rodun syntyaika | hyvin vanha rotu |
| Alkuperäinen käyttö | reki- ja vahtikoira, poropaimen |
| Nykyinen käyttö | seura- ja rekikoira |
| Elinikä | yli 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | samojedi, sammari, Samoyed, samoyede, Samojede, samoyedo, samojeedi koer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 1 Pohjoiset rekikoirat #212 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 23–30 kg |
| Säkäkorkeus | narttu 50–56 cm, uros 54–60 cm |
| Väritys | puhtaan- tai kermanvalkoinen |
Suomessa samojedinkoira oli vuonna 1972 kuudenneksi suosituin koirarotu,[3] mutta 50 vuotta myöhemmin eli vuonna 2022 enää 53:nneksi suosituin[4].
Ulkonäkö muokkaa
Samojedinkoira on keskikokoinen, valkoinen pystykorva. Sen silmien asento sekä ylöspäin vetäytyneet suupielet muodostavat rodulle tyypillisen hymyilevältä näyttävän ilmeen, "samojedinhymyn". Uroksen ihannesäkäkorkeus on 57 cm, nartun neljä senttimetriä vähemmän. Kolmen senttimetrin heitto suuntaan tai toiseen on sallittua. Mittasuhteiltaan samojedinkoira on likimain neliömäinen. Tämän työkoiraksi kehitetyn rodun edustajan liikkeiden tulee ilmentää alkuperäistä voimaa ja kestävyyttä. Samojedinkoira kuuluu näyttelyssä ryhmään 5.
Turkki muokkaa
Samojedinkoiran kaksinkertainen turkki on väriltään puhtaan- tai kermanvalkoinen, tai perusväriltään valkoinen, jossa on vähäisiä keksinvärisiä alueita. Väritys ei saa vaikuttaa vaaleanruskealta.
Runsaan turkin kunnossa pitämiseksi samojedinkoira tulee harjata perusteellisesti 2–4 kertaa kuukaudessa, turkin laadusta riippuen. Pesua se tarvitsee vain pari kolme kertaa vuodessa, jolloin on muistettava kuivata turkki huolellisesti iho-ongelmien välttämiseksi. Kauniin karvapeitteen kunnossapito ei vaadi erityisosaamista, mutta turkinhoidon on oltava säännöllistä. Jos turkkia ei harjata säännöllisesti eikä pestä, alkaa se haista ja siihen tulee karvapalloja. Karvanlähdön aikaan samojedinkoiraa pitää harjata/kammata usein.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Samojedinkoira on hyvin seurallinen ja ystävällinen koira ja sillä on voimakas tarve kuulua laumaan. Rotu on erittäin sosiaalinen ja tulee toimeen erinomaisesti myös samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Se sopii erinomaisesti lapsiperheeseen, mutta suurten voimiensa vuoksi sitä ei voi antaa pelkästään lasten vastuulle. Samojedi on melko itsepäinen, mutta taitavalla koulutuksella ja motivoinnilla voi tämänkin rodun kanssa saavuttaa hyviä tuloksia, mutta luonnehan on alun alkuaan melko yksilöllinen. Kyseessä on aktiivinen koira ja alkuperäisen käyttötarkoituksen huomioiden ei ole ihme, että samojedi tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Se soveltuu hyvin seura- ja rekikoiraksi.
Alkuperä muokkaa
Samojedinkoira on hyvin vanha koirarotu, joka polveutuu Siperiassa asuneiden paimentolaiskansojen koirista. Nimensä se on saanut uralilaista kieltä puhuvien samojedikansojen mukaan. Nämä käyttivät koiria apuna metsästyksessä, paimennuksessa ja rekien vetämisessä. Heimojen asuttaman alueen eteläosissa valkoisia ja mustan- ja ruskeankirjavia koiria käytettiin poronpaimennukseen, pohjoisempana olleet puhtaanvalkoiset, luonteeltaan lauhkeammat koirat olivat metsästys- ja rekikoiria. Yhteiselo oli erittäin kiinteää ja koirat otettiin mukaan kaikkialle.
Englantilainen eläintieteilijä Ernest Kilburn Scott asui vuonna 1889 jonkin aikaa samojediheimojen parissa ja toi mukanaan Englantiin yhden ruskean urospennun. Myöhemmin hän tuotti Siperiasta myös toisen, kermanvärisen naaraan, sekä kolmannen lumivalkoisen uroksen. Nykyinen samojedinkoira jalostettiin näistä ja muutamista muista yksilöistä lähes täysin lumivalkoiseksi. Ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin Englannissa vuonna 1909.
Nykyään samojedinkoira on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan ja sopeutunut hyvin lämpimämpiinkin olosuhteisiin. Samojedi on suhteellisen suosittu seura- ja näyttelykoira kaikkialla, mutta tietyillä tahoilla myös käyttöominaisuuksia pyritään vaalimaan.
Terveys muokkaa
Samojedinkoira kuuluu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISAan) silmien ja lonkkien osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että pentueen rekisteröinnin edellytyksenä on molempien vanhempien virallinen lonkka- ja silmätutkimuslausunto. Astutuspäivänä silmätutkimuslausunto ei saa olla yli kolme vuotta vanha. Rotujärjestö edellyttää jalostusneuvonnan ja pentuvälityksen piiriin otettavilta koirilta terveitä lonkkia. Toinen vanhemmista saa kuitenkin olla C-lonkkainen, mikäli sen vanhemmat ja suunniteltu jalostuskumppani ovat terveitä.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
- Samojedinkoiran rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Suomen samojedinkoirayhdistys ry
Viitteet muokkaa
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto (11.8.2016)
- ↑ Rotumääritelmä: Samojedinkoira. Suomen Kennelliitto, 12.12.2019. Haettu 25.8.2021.
- ↑ Ollila, Kaija: Suomen suosituimmat koirarodut. Helsingin Sanomat, 20.4.1973, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022 Kennelliitto. Viitattu 20.4.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
