Salaperäinen saari
Salaperäinen saari (ransk. L’Île mystérieuse) on Jules Vernen romaani, joka kertoo viidestä haaksirikkoisesta kuumailmapallopurjehtijasta ja heidän elämästään autiolla saarella. Se on jatkoa romaaneille Kapteeni Grantin lapset ja Sukelluslaivalla maapallon ympäri, mutta on luonteeltaan täysin näistä poikkeava. Vaikka Salaperäinen saari jatkaa Sukelluslaivalla maapallon ympäri -romaanin tarinaa, menevät näiden kahden teoksen aikajanat osittain päällekkäin. Salaperäisen saaren tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1865–1869, eli ne alkavat jo ennen Sukelluslaivalla maapallon ympäri -tarinan tapahtumia, jotka sijoittuvat vuosille 1867–1868. Tästä huolimatta saaren hahmot tuntevat kapteeni Nemon tarinan ennestään.
| Salaperäinen saari | |
|---|---|
| L’Île mystérieuse | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Jules Verne |
| Kansitaiteilija | Jules Férat |
| Kieli | ranska |
| Genre | seikkailu |
| Kustantaja | Hezel |
| Julkaistu | 1874 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Samuli S. tai Urho Kivimäki |
| Kustantaja | Otava ja Karisto |
| Julkaistu | 1904 |
| Ulkoasu | kovakantinen |
| Edeltävä | Sukelluslaivalla maapallon ympäri |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Teoksesta on julkaistu kaksi selvästi toisistaan eroavaa suomennosta. Otavan lyhennetty laitos on yksinkertaisesti nimeltään Salaperäinen saari, kun taas Kariston täydellisempi käännös on julkaistu neljän niteen sarjana nimillä Haaksirikkoiset ilmapurjehtijat, Saareen heitetty, Kaksi vuotta saarella ja Saaren salaisuus.
Vuonna 1973 aiheesta tehtiin myös kuusiosainen televisiosarja Kapteeni Nemo.
Juoni muokkaa
Yhdysvaltain sisällissodan aikana Richmondin kaupungista pakenee viisi sotavangeiksi joutunutta Unionin kannattajaa. He kaappaavat myrskyn riehuessa kuumailmapallon, joka kuljettaa heidät Tyynellämerellä sijaitsevalle autiosaarelle. Ryhmän muodostaa insinööri Cyrus Smith, reportteri Gideon Spillett, musta palvelija Nab, merimies Pencroff, tämän kasvattipoika Harbert sekä anglonormandilaisrotuinen koira Top.
Haaksirikkoisten ponnistelujen ansiosta Lincoln-saareksi ristitty autiosaari kehittyy vauraaksi ja miellyttäväksi paikaksi asua. Saaren asukkaita myös tukee jokin salaperäinen voima, joka auttaa heitä pahimpina epätoivon ja pelon hetkinä.
Saarelaisten rakennettua itselleen pienen laivan he löytävät avunpyynnön pullopostina. Avunpyyntö kertoo lähellä olevalla Taborin saarella asuvasta yksinäisestä haaksirikkoisesta. Saarelaiset vierailevat Taborilla ja löytävät villiintyneen miehen, joka on vajonnut niin alkukantaiseen tilaan, että häntä on vaikea kutsua enää edes ihmiseksi. Huolellinen hoito ja ystävyys palauttavat onnettomalle hänen järkensä valon, ja hän kertoo, kuten katuva rikollinen ainakin, tarinan olosuhteista, jotka johtivat hänen karkotukseensa autiosaarelle, ja jotka kerrotaan kokonaisuudessaan romaanissa Kapteeni Grantin lapset.
Saaren asukkaiden rauhallista elämää ilmestyy kuitenkin pian häiritsemään merirosvolaiva. Oudot tapahtumat kuitenkin jatkuvat ja laiva tuhoutuu yllättäen torpedon upottamana. Vain kuusi merirosvoa jää eloon, mutta he onnistuvat aiheuttamaan pahaa vahinkoa siirtolaisille: Herbert haavoittuu vakavasti merirosvon luodista, Ayrton joutuu merirosvojen vangiksi ja koko Näköalaylänkö poltetaan, lisäksi merirosvot tuhoavat saaren asukkaiden rakentaman laivan. Lopulta merirosvot löydetään kuitenkin kuolleina, eivätkä saarelaiset pysty ruumiista päättelemään, mikä heidät on tappanut; jokaisesta löydetään vain pieni punertava jälki. Pian merirosvojen uhan poistuttua koko saarta uhkaa entistä pahempi vaara, sillä saarella oleva tulivuori herää unestaan.
Eräänä iltana kaikki saaren asukkaat ovat koolla asunnossaan, kun heidän rakentamansa sähkötyslaite soittaa siihen rakennettua kelloa. Asukkaat vastaavat soittoon sähköttämällä kysymyksen: "Mitä haluatte?". Vastauksella heidät kutsutaan sähkötyslinjan toiseen päähän, mutta perillä löydetään vain viesti, joka neuvoo seuraamaan sähkötyslinjaan lisättyä uutta johtoa.
Johto opastaa saaren asukkaat meren rannalle ja sitä kautta syvälle saaren sisälle johtavaan tunneliin, jonka päästä löydetään suuri veden täyttämä luola, jota sähköinen valo valaisee. Keskellä luolaa kelluu sukelluslaiva Nautilus, jonka kapteeni Nemo on rakennuttanut. Nautiluksesta saarelaiset löytävät itsensä Nemon, salaperäisen hyväntekijänsä, joka on auttanut heitä siitä asti, kun he ensi kertaa saapuivat Lincoln-saarelle. Kaikki aiemmin salaperäisiksi jääneet tapahtumat saavat selityksensä; lisäksi kapteeni Nemo kertoo elämänsä tarinan. Nemo lahjoittaa siirtolaisille lippaan, jossa on timantteja hänen menneisyydestään aviomiehenä ja isänä sekä kaunis valikoima meren pohjalta kerättyjä helmiä. Kaikki muut aarteet ja taide-esineet menevät aluksen mukana pohjaan.
Viimeisenä palveluksenaan kuoleva kapteeni varoittaa Cyrus Smithiä saarta uhkaavasta vaarasta, joka on jopa pahempi kuin pelkkä tulivuorenpurkaus saattaisi olla: luola, jossa Nautilus lepää, on niin lähellä tulivuoren kraatteria, että vain ohut seinä erottaa veden ja tulen. Jos seinä murtuu, meri syöksyy tulivuoreen aiheuttaen nopean höyrystymisen ja siten rajun räjähdyksen, joka saattaa tuhota koko saaren.
Kapteeni Nemon kuoltua tiiviiksi lukittu Nautilus upotetaan ulkopuolisten vesihanojen avulla ja saaren asukkaat palaavat asuntoonsa, mutta heidän ainoa ajatuksensa on saada valmiiksi laiva, jolla he pystyisivät pakenemaan uhkaavaa tuhoa. Laivaa ei kuitenkaan saada ajoissa valmiiksi, vaan luolan seinä murtuu ja koko saaresta jää jäljelle vain pieni luoto keskelle autiota merta.
Saaren ja ennen kaikkea laivan tuhouduttua asukkaiden tilanne käy epätoivoiseksi. Lopulta heidän voimansa ovat niin vähissä, että vain Ayrton jaksaa tarkkailla ympäristöä ja viimeisillä voimillaan näyttää merkkejä lähestyvälle Duncan-laivalle, joka on saapunut hakemaan Ayrtonia. Saarelaisten toivuttua Duncanin kannella heille kerrotaan, miten Taborin saarelle saavuttaessa miehistö löysi viestin, joka kertoi Lincoln saaren aseman. Viestin käsialasta saarelaiset tunnistavat kapteeni Nemon, joka täten vielä viimeisen kerran ojentaa auttavan kätensä kuolemankin toiselta puolelta suojattiensa avuksi.
Aarrelipaskin pelastuu ja sen turvin perustetaan Iowan osavaltioon yhteinen suuri maatila, jonka paikat nimetään kadonneella saarella olleiden mukaan. Tilalla vierailevat lopulta kaikki kapteeni Nemon ja kapteeni Grantin kaksoistarinaan liittyneet henkilöt.
Aiheesta muualla muokkaa
- Salaperäinen saari: Seikkailukertomus Samuli Suomalaisen käännöksenä (1904) Gutenberg-projektissa (suomeksi)