Salé

kaupunki Marokossa
Tämä artikkeli kertoo marokkolaisesta kaupungista. Katso myös täsmennyssivu Sale.

Salé (arab. سلا‎) on kaupunki Salén prefektuurissa Rabat-Salé-Zemmour-Zaerin hallintoalueella Marokossa.[1] Kaupunki sijaitsee Atlantin rannalla Marokon luoteisrannikolla Bou Regreg -joen suulla. Salé sijaitsee joen pohjoispuolella ja vastarannalla sijaitsee maan pääkaupunki Rabat.[2] Asukkaita Saléssa oli vuoden 2004 väestönlaskennassa 760 186. Vuonna 1994 kaupungissa oli 579 850 asukasta.[1] Salén keskusta käsittää medinan eli vanhankaupungin kapeine katuineen. Kaupungin laitamille levittäytyy asuntoalue, jonka asunnoista suuressa osassa asuu läheisessä Rabatissa töissäkäyviä.[3]

Salé
سلا
Näkymä kaupunkiin.
Näkymä kaupunkiin.

Salé

Koordinaatit: 34°02′N, 6°48′W

Valtio Marokko
Hallintoalue Rabat-Salé-Zemmour-Zaer
Prefektuuri Salé
Väkiluku (2004) 760 186
Aikavyöhyke UTC+0
 – Kesäaika UTC+1
















Kuparilevykaiverrus Salésta vuodelta 1670.
Salén Grande Mosquée -moskeijan minareetti.

Historia muokkaa

Ensimmäiset asukkaat saapuivat Salén alueelle 900-luvulla. Asutuskeskuksen merkitys kasvoi, kun Bou Regregin toiselta puolella sijainneesta vanhemmasta Chellahista (myös nimellä Sala Colonia) alkoi muuttaa väestöä sinne. Noihin aikoihin Saléssa käytiin yhä kiivaita taisteluita paikallisten heimojen välillä. Almohadit ottivat vallan alueella 1100-luvulla, jolloin he perustivat Salén eteläpuolelle Rabatin tukikohdaksi Espanjaan suuntautuvia valloitusretkiä varten. Kaupunki joutui vuonna 1260 espanjalaisten merirosvojen hyökkäyksen kohteeksi, jonka seurauksena merenidit linnoittivat Salén rakentamalla puolustusmuurit sekä kanavan muurin Bab Mrisa -portille saakka. Näin laivoille taattiin turvallinen kulku. Salésta kehittyi merkittävä kaupankäyntikeskus, jolla oli yhteyksiä Alankomaihin, Lontooseen, Venetsiaan ja Genovaan. Kaupankäynnin kukoistuksen lisäksi myös merirosvous kukoisti alueella.[3] Kaupunki päätyi vuonna 1627 barbareskimerirosvojen perustaman Salén tasavallan (myös nimellä Bou Regregin tasavalta) alaisuuteen. Salé toimi merirosvojen tukikohtana, minkä vuoksi eurooppalaiset laivastot säännöllisesti pommittivat kaupunkia.[2] Esimerkiksi ranskalainen amiraali Isaac de Razilly joukkoineen pommitti kaupunkia vuonna 1629.[4] Viimeiset Salén tasavallan rippeet hävisivät vuonna 1668, kun Alaouiten hallitsijasukuun kuuluva sulttaani al-Rašid yhdisti Marokon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1603.[5] Alueen merirosvot saatiin kuriin 1800-luvulla, jolloin myös viereisestä Rabatista tuli Marokon pääkaupunki.[3]

Liikenne muokkaa

Salén ja Rabatin välillä liikennöi raitiovaunuja. Rabatiin pääsee myös linja-autolla ja junalla. Kaupungin päälinja-autoasema sijaitsee kilometrin päässä itään medinasta. Pohjoisessa sijaitsevaan Kenitran kaupunkiin kulkee puolen tunnin välein juna Salésta.[3]

 
Salén vanhankaupungin kaakkoisosaa.

Kulttuuri muokkaa

Saléssa sijaitsevat almohadisulttaani Abou al-Hassan Alin vuonna 1333 rakennuttamat Grande Mosquée -moskeija ja madrasa. Niitä pidetään hyvänä esimerkkinä merenidien taidonnäytteistä. Madrasa toimii nykyisin museona. Moskeijan lähistöllä on vuonna 1604 kuolleen suufin ja samalla kaupungin suojeluspyhimyksen Sidi Abdallah ibn Hassounin zawiya eli pyhäkkö. Vuosittain profeetta Muhammadin syntymäpäivän iltana pyhimyksen eli maraboutin kunniaksi järjestetään kulkue. Paikalliset kalastajat pukeutuvat kulkueeseen tarkasti jäljiteltyihin merirosvojen asuihin. Muut osallistujat kantavat kulkueessa vahaveistoksia. Kulkue kulkee Salén katuja pitkin ja päätyy lopulta Sidi Abdallah ibn Hassounin zawiyaan. Kaupungin kaksi muuta zawiyaa ovat Grande Mosquéesta luoteeseen sijaitsevalla hautausmaalla sijaitseva Sidi ben Ashir at-Talebin qubba (myös koubba) eli hauta sekä madrasan ja Grande Mosquéen välisellä kujalla sijaitseva Sidi Ahmed Tijanin zawiya.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b Recensement général de la population et de l'habitat de 2004 (pdf) Haut-commissariat au Plan, Lavieeco.com. population.pdf Arkistoitu 8.4.2019. Viitattu 3.2.2013. (arabiaksi, ranskaksi)
  2. a b Salé Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  3. a b c d e Bainbridge, James et al.: Morocco, s. 199–201. Lonely Planet Publications Pty Ltd, 2011. ISBN 978-1-74179-598-1. (englanniksi)
  4. What is the origin of the name Mogador? essaouira.nu. Arkistoitu 29.6.2012. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  5. Lamborn Wilson, Peter: Pirate Utopias: Moorish Corsairs & European Renegadoes, s. 91. Autonomedia, 2003. ISBN 1570271585. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.2.2013). (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa