Wikipedia

Sakari Tuomioja

suomalainen poliitikko

Sakari Severi Tuomioja (29. elokuuta 1911 Tampere – 9. syyskuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi Suomen pääministerinä vuoden 1953 toimitusministeristössä ja Suomen Pankin pääjohtajana vuosina 1945–1955. Hän oli myös Suomen suurlähettiläänä Lontoossa ja Tukholmassa.

Sakari Tuomioja
Tuomioja vuonna 1952.
Tuomioja vuonna 1952.
Suomen pääministeri
Tuomiojan hallitus
17.11.1953–5.5.1954
Edeltäjä Urho Kekkonen
Seuraaja Ralf Törngren
Suomen ulkoasiainministeri
Kekkosen III hallitus
20.9.1951–26.11.1952
Edeltäjä Åke Gartz
Seuraaja Urho Kekkonen
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Kekkosen I hallitus
17.3.1950–30.9.1950
Edeltäjä Uuno Takki
Seuraaja Teuvo Aura
Suomen valtiovarainministeri
Paasikiven III hallitus
17.4.1945–17.7.1945
Edeltäjä Johan Helo
Seuraaja Ralf Törngren
Henkilötiedot
Syntynyt29. elokuuta 1911
Tampere
Kuollut9. syyskuuta 1964 (53 vuotta)
Helsinki
Puoliso Vappu Tuomioja
Tiedot
Puolue Vapaamielisten Liitto
Muut puolueet Kansallinen Edistyspuolue
(vuoteen 1951)

Tuomioja oli ensimmäinen suomalainen korkeissa YK-tehtävissä. Hänet muistetaan erityisesti toimimisestaan sovittelijana Kyproksen kriisissä ja äkillisestä kuolemastaan ollessaan hoitamassa tehtäväänsä. Tuomioja oli myös ensimmäinen Bilderberg-ryhmän kokouksiin kutsuttu suomalainen.[1]

Elämä muokkaa

 
Erkki, Vappu ja Sakari vuonna 1961.

Sakari Tuomiojan vanhemmat olivat Walto Wihtori Tuomioja ja Laina Sofia Tuomioja (o.s. Boman). Walto Wihtori Tuomioja oli Kansallisen Edistyspuolueen johtohahmoja ja kansanedustaja sekä Eljas Erkon edeltäjänä Helsingin Sanomien päätoimittajana.[1] Sakari Tuomiojan puoliso vuodesta 1939[2] oli Vappu Tuomioja (o. s. Wuolijoki), ja heille syntyi kaksi lasta, esikoinen Tuuli (nykyinen Raivio)[3] ja isänsä poliittista perinnettä jatkanut kuopus Erkki.[4]

Tuomioja kirjoitti ylioppilaaksi 1929 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1937. Hän sai varatuomarin arvon vuonna 1940. Lakitieteen lisensiaatin tutkinnon Tuomioja suoritti 1949. Tuomioja työskenteli 1930-luvulla muun muassa valtiovarainvaliokunnan sihteerinä ja valtion tilintarkastajien sihteerinä. Valtiovarainministeriön hallitussihteerin tehtävissä hän aloitti vuonna 1940.[5] Tuomioja oli vapautettu asevelvollisuudesta terveydellisten syiden vuoksi. Suomen Pankin pääjohtajaksi Tuomioja nimitettiin vuonna 1945 Risto Rytin jouduttua eroamaan sotasyyllisyystuomionsa vuoksi.[1]

Poliittinen ura muokkaa

Tuomioja oli ministerinä valtiovarainministeriössä Paasikiven II hallituksessa ja valtiovarainministerinä Paasikiven III hallituksessa 1944–1945 edustaen Edistyspuoluetta. Vuosina 1950–1951 hän oli kauppa- ja teollisuusministerinä ja ministerinä ulkoasiainministeriössä Kekkosen I hallituksessa. Vuosina 1951–1952 hän oli ulkoasiainministerinä Kekkosen III hallituksessa.[6] Tuomioja nimitettiin 11. huhtikuuta 1950 johtamaan Suomen valtuuskuntaa Neuvostoliiton kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa. Viiden vuoden mittainen kauppasopimus saatiin sovittua ja se allekirjoitettiin 13. kesäkuuta.[7]

Suomen ajauduttua talousvaikeuksiin 1950-luvun alussa vaati vientiteollisuus toimia asemansa parantamiseksi. Puheet kustannuskriisistä sai Tuomiojan yhdessä Teuvo Auran kanssa laatimaan kovana pidetyn kustannusten alentamisohjelman. Devalvaatiota Tuomioja ei pitänyt ratkaisuvaihtoehtona. Pääministerinä toiminut Urho Kekkonen suhtautui ohjelmaan epäillen, mutta ryhtyi ajamaan sitä. Lopulta Kekkosen punamultahallitus hajosi SDP:n vastustettua ohjelman toteuttamista, minkä jälkeen muodostettiin Maalaisliiton johtama vähemmistöhallitus Kekkosen toimiessa pääministerinä.[1]

Tuomiojan ja Auran laatiman ohjelman saatua tyrmäyksen SDP:ltä ja ay-liikkeeltä alkoivat myös työnantajat pitää sitä epärealistisena. Kekkonen pyysi Tuomiojaa laatimaan hallitukselle uuden talousohjelman, jonka taakse olisi mahdollista saada riittävä enemmistö. Kuitenkin lopulta tilanne päätyi Tuomiojan johtaman virkamieshallituksen muodostamiseen, Kekkosen eroon ja uusien vaalien järjestämiseen. Tapaus johti Tuomiojan ja Kekkosen aiemmin erittäin läheisen ja pitkäaikaisen suhteen välirikkoon.[1]

Pääministerikautensa 1953–1954 jälkeen Tuomioja oli oman puolueensa Vapaamielisten Liiton ja kokoomuksen presidenttiehdokkaana vuoden 1956 vaalissa, jossa Tuomioja oli ensimmäisen kierroksen kolmanneksi eniten ääniä saanut saaden taakseen 57 valitsijamiestä.[1]

Diplomaattina muokkaa

 
Sakari Tuomioja vuonna 1941.

Suomen Pankin pääjohtajan tehtävistä Tuomioja luopui vuonna 1955 tultuaan valituksi Suomen Lontoon suurlähettilääksi. Hän oli Lontoossa vuoteen 1957 saakka ja toimi myöhemmin Suomen Tukholman suurlähettiläänä vuosina 1961–1964.[5]

Tuomioja oli ensimmäinen suomalainen korkeissa YK:n tehtävissä. Hän toimi muun muassa YK:n Euroopan talouskomission pääsihteerinä vuosina 1957–1960 ja Laosin taloutta tutkineen toimikunnan puheenjohtajana 1959 ja 1961.[5] Tuomioja ei hakenut jatkokautta ensimmäisen kolmivuotiskautensa jälkeen Euroopan talouskomissiossa ja palasi lopulta Suomeen, missä hänen arveltiin suunnittelevan asettumista ehdokkaaksi vuoden 1962 presidentinvaalissa. Tuomiojaa ehdokkuus istuvaa presidentti Kekkosta vastaan ei houkutellut, ja hän myös vierasti Honka-liiton muodostamista Kekkosta vastaan.[1]

Suomeen palattuaan Tuomioja aloitti työt ulkoasiainministeriön neuvottelevana virkamiehenä 1. marraskuuta 1960. Hänet nimitettiin seuraavana keväänä Tukholman suurlähettilääksi 1. heinäkuuta 1961 alkaen.[1]

YK:n pääsihteeri U Thant kutsui Tuomiojan välittäjäksi Kyproksen kriisissä huhtikuussa 1964. Tuomioja sai aivoverenvuodon 16. elokuuta 1964 ollessaan hoitamassa välittäjän tehtäviään Kyproksella. Hänet lennätettiin erikoiskoneella Genevestä Suomeen 3. syyskuuta. Tuomioja kuoli Kivelän sairaalassa perheensä läsnä ollessa keskiviikkona 9. syyskuuta 1964.[1][8]

YK:n turvallisuusneuvosto kunnioitti Tuomiojaa minuutin hiljaisuudella. Pääsihteeri U Thant sanoi muistopuheessaan Tuomiojan palvelleen ansiokkaasti paitsi isänmaataan, myös YK:ta taitavana sovittelijana.[8]

Ministeri Max Jakobsonin mukaan Tuomiojan kuolema vain 53-vuotiaana oli Suomelle suuri menetys. Jakobson on kirjoittanut, että jos Tuomioja olisi saanut elää, hän olisi voinut toimia vielä monissa merkittävissä tehtävissä kansainvälisillä foorumeilla ja olisi ollut vakavasti otettava ehdokas seuraavaksi YK:n pääsihteeriksi.[9]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i Tuomioja, Erkki: ”Sakari Tuomioja”, Suomalainen diplomaatti: Muotokuvia muistista ja arkistojen kätköistä, s. 450–467. Toimittaneet Arto Mansala ja Juhani Suomi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 941. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISSN 0355-1768. ISBN 951-746-536-X. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 107. Helsinki: Otava, 1955.
  3. ↑ Tuomioja, Erkki: Uusi asiakirja valaisee Suomen sotapolitiikkaa”, avausteksti kotisivuilla Tuomioja.org. Viitattu 29.7.2005.
  4. ↑ Tuomioja, Erkki: Henkilötiedot: Kuka E. T.? Tuomioja.org. Viitattu 27.4.2015.
  5. ↑ a b c Sakari Tuomioja – kansainvälinen suomalainen yle.fi/vintti. Yle. Viitattu 25.4.2015.
  6. ↑ Sakari Tuomioja Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  7. ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 18, 22. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  8. ↑ a b HS 50 vuotta sitten: Sakari Tuomioja kuollut hs.fi. 10.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.4.2015.
  9. ↑ Max Jakobson:Veteen piirretty viiva, s. 328–329. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-06100-3.

Aiheesta muualla muokkaa

Edeltäjä:
Risto Ryti 		Suomen Pankin pääjohtaja
1945–1955 		Seuraaja:
Rainer von Fieandt
Edeltäjä:
Urho Kekkonen 		Suomen pääministeri
1953−1954 		Seuraaja:
Ralf Törngren
Edeltäjä:
Johan Helo 		Suomen valtiovarainministeri
1945 		Seuraaja:
Ralf Törngren
Edeltäjä:
Uuno Takki 		Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1950 		Seuraaja:
Teuvo Aura
Edeltäjä:
Åke Gartz 		Suomen ulkoasiainministeri
1951–1952 		Seuraaja:
Urho Kekkonen
Kokoomuksen ehdokkaat Suomen presidentinvaaleissa

Valitsijamiesten vaali
1925: Hugo Suolahti | 1931: P. E. Svinhufvud | 1937: P. E. Svinhufvud | 1940: P. E. Svinhufvud | 1950: J. K. Paasikivi | 1956: Sakari Tuomioja | 1968: Matti Virkkunen | 1978: Urho Kekkonen | 1982: Harri Holkeri | 1988: Harri Holkeri
Eduskunnan suorittama vaali
1946: J. K. Paasikivi
Suora kansanvaali
1994: Raimo Ilaskivi | 2000: Riitta Uosukainen | 2006: Sauli Niinistö | 2012: Sauli Niinistö | 2018: Sauli Niinistö | 2024: Alexander Stubb

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sakari_Tuomioja&oldid=22163187”