Safari-ralli
Safari-ralli (virallisesti Safari Rally Kenya) on Keniassa vuosittain järjestettävä rallikilpailu, joka on kuulunut rallin MM-sarjaan vuosina 1973–1994, 1996–2002 ja jälleen vuodesta 2021 alkaen.[1] Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin kuningatar Elisabet II:n kruunajaisten kunniaksi vuonna 1953.
 Safari-ralli |
|
|---|---|
| Sarja |
Rallin MM-sarja Rallin Afrikan-mestaruussarja |
 Vuoden 2021 Safari-rallin virallinen logo |
|
| Sijainti | Naivasha, Kenia |
| Ensimmäinen tapahtuma | 1953 |
| Viimeisin tapahtuma | 2023 |
| Eniten voittoja | |
| Kuljettajat |
Shekhar Mehta ja Carl Tundo (5) |
| Tallit |
 Mitsubishi (19) |
| Viimeisin kilpailu (2023): | |
| Voittaja |
 Sébastien Ogier Vincent Landais (Toyota Gazoo Racing WRT) |
| Voittoaika | 3:25.04,2 |
Ralli on tunnettu erittäin vaikeana kilpailuna. Pitkään ralli ajettiin yleisölle avoimilla teillä, ja kilpailumitta huonokuntoisilla teillä ja vaihtelevissa sääolosuhteissa saattoi olla yli 5000 kilometriä. Erikoiskoeformaattiin ralli siirtyi vuonna 1996, mutta silloinkin kilpaa ajettiin avoimilla teillä yhteensä yli 1000 kilometriä.[2] Nykyään rallin kokonaispituus on MM-ralleille tyypillinen reilut 300 km ja erikoiskokeetkin ajetaan muulta liikenteeltä suljetuilla teillä, mutta olosuhteet ovat edelleen hyvin vaativat.[3]
Safari-rallin menestyneimmät kuljettajat ovat kenialaiset Shekhar Mehta ja Carl Tundo, jotka molemmat ovat voittaneet rallin viisi kertaa. Ensimmäinen Safari-rallissa kilpaillut suomalainen oli Rauno Aaltonen vuonna 1962.[4] Yhteensä suomalaiset ovat voittaneet kilpailun kymmenen kertaa: Juha Kankkunen kolmesti (1985, 1991 ja 1993), Hannu Mikkola (1972 ja 1987) ja Tommi Mäkinen (1996 ja 2001) kahdesti sekä Ari Vatanen (1983), Tapio Laukkanen (2017) ja Kalle Rovanperä (2022) kerran. Mikkola oli paitsi ensimmäinen suomalainen, myös ensimmäinen Afrikan ulkopuolelta tullut Safari-rallin voittaja.[1][5]
Historiaa muokkaa
Safari-rallin synty muokkaa
Safari-rallin historia ulottuu 1950-luvun alkuun, jolloin eurooppalaistaustaiset autoharrastajat alkoivat Itä-Afrikan autoseuran (East African Automobile Association, EAAA) kilpailukomitean puheenjohtaja Eric Cecilin johdolla suunnitella uutta rallikilpailua Itä-Afrikkaan. He pohtivat useita erilaisia vaihtoehtoja ja halusivat kilpailusta todellisen kestävyyskokeen sekä kuljettajille että autoille. Cecil ehdotti EAAA:n johtajille kilpailun järjestämistä, mutta nämä eivät kuitenkaan suhtautuneet ehdotukseen vakavasti.[6][7]
Uusi tilaisuus Cecilille koitti vuonna 1952. Yhdistyneen kuningaskunnan kruununprinsessa Elizabeth oli tuolloin matkalla Britannian siirtomaana olleessa Keniassa, kun matkan aikana tuli tieto kuningas Yrjö VI:n kuolemasta. Valtaan nousseen kuningattaren kruunajaiset järjestettäisiin vasta seuraavana vuonna, ja Eric Cecil vetosikin EAAA:han, että tämä antaisi Kenian autoilevalle väestönosalle mahdollisuuden juhlistaa seuraavan vuoden kruunajaisia erityisellä kestävyysajotapahtumalla. EAAA suostui, ja Cecil onnistui hankkimaan kilpailun järjestämiseksi vaadittavan rahoituksen ja henkilöstön.[6]
Niinpä 27. toukokuuta – 1. kesäkuuta 1953 järjestettiin Britannian siirtomaissa Keniassa, Ugandassa ja Tanganjikassa[8] kilpailutapahtuma nimeltä Kruunajaissafari (engl. Coronation Safari), joka päättyi 2. kesäkuuta järjestettyjen kruunajaisten aattona. Kilpailulla oli mittaa 5160 kilometriä ja se käytiin vaikeissa olosuhteissa keskellä Kenian itsenäisyyttä tavoittelevaa Mau-mau-kapinaa.[6] Kilpailuun sai lähteä joko Nairobista, Kampalasta tai Dar es Salaamista, ja yhteensä lähtijöitä oli 57 autokuntaa, joista maaliin saakka selvisi 27. Yhtä yksittäistä yleiskilpailun voittajaa ei ratkaistu vaan ainoastaan luokkavoitot luokissa, johon autot oli jaettu myyntihinnan mukaan.[1][9][10]
Tapahtuma kasvaa 1950-luvulla muokkaa
Kilpailua alettiin kruunajaisvuoden 1953 jälkeen järjestää vuosittain. Ensimmäisenä vuonna C-luokan voittoon ajanut D.P. Marwaha voitti kahtena seuraavana vuonna rallin yleiskilpailun. Vuonna 1956 puolestaan voittoon ajoi Tony Vickersin kanssa rallin puuhamies Eric Cecil.[1] Alkuvuosina ralliin osallistui lähinnä paikallisia valkoisen uudisasukasväestön edustajia, olihan eri väestöryhmien sosiaaliset kontaktit kiellettyjä ja moottoriajoneuvojen omistaminen rajattu vain valkoiselle vähemmistölle. Mielenkiinto rallia kohtaan kuitenkin kasvoi, sillä Kenia oli suosittu matkakohde Kansainyhteisön maiden asukkaiden keskuudessa.[7]
Vuonna 1957 Kansainvälinen autoliitto FIA sisällytti Kruunajaissafarin vuosittaiseen moottoriurheilukalenteriinsa[11], ja samana vuonna kilpailun ajakohta siirrettiin toukokuun lopusta pääsiäisviikonloppuun.[6] Safari-rallin historiassa kuolonuhrien määrä on pysynyt vaikeista olosuhteista huolimatta pienenä, mutta ensimmäiset uhrit kilpailu vaati juuri tuona vuonna: Somak Raj ja Charlie Safi eivät osuneet Ruvu-joen ylittävälle sillalle vaan syöksyivät tulvivaan jokeen ja hukkuivat.[10]
Ensimmäiset ulkomaalaiset osallistujat Safarilla nähtiin vuonna 1958.[10] Rallin suosio kasvoi nopesti, ja vuonna 1962 ulkomailta kilpailuun saapui jo 35 autokuntaa.[7]
1960-luku Itä-Afrikan Safari-rallissa muokkaa
Vuonna 1960 kilpailu koki joitakin muutoksia, vaikka reitti yhä kiersikin Kenian, Ugandan ja Tanganjikan alueilla. Rallin nimi muutettiin muotoon Itä-Afrikan Safari (East African Safari)[1] ja samalla siirryttiin käyttämään FIA:n sääntöjä, mikä tarkoitti, että kun aiemmin autot oli jaettu luokkiin myyntihinnan mukaan, nyt luokkajako perustui moottorin tilavuuteen.[12] Vuosi 1960 oli myös ensimmäinen, kun kilpailuun osallistui ensimmäinen Afrikan alkuperäisväestöön kuuluva kilpailijapari: Danson Kiunge Mundia ja Karanja wa Njau.[7] Turvavyöt tulivat kilpailussa pakollisiksi vuonna 1962.[10]
Kilpailua markkinoitiin maailman vaikeimpana rallina, ja usein se erittäin vaikeaksi osoittautuikin. Esimerkiksi vuosina 1963 ja 1968 rallissa pääsi maaliin vain seitsemän autoa, vaikka lähtijöitä oli peräti 84 (1963) ja 92 (1968). Noina molempina vuosina voiton vei Keniassa pitkään asunut puolalaislähtöinen Zbigniew ”Nick” Nowicki. Vuosi 1963 oli myös ensimmäinen kerta, kun ralliin osallistui sittemmin paljon menestystä kerääviä japanilaisvalmisteisia autoja.[10]
Vuonna 1965 kilpailun nimi pidennettiin muotoon Itä-Afrikan Safari-ralli (East African Safari Rally). Tuolloin voiton veivät intialaislähtöiset Singhin veljekset Joginder ja Jaswant. Ensimmäinen Kenian ulkopuolelta tullut voittaja nähtiin puolestaan vuonna 1966, kun paras oli tansanialaispari Bert Shankland ja Chris Rothwell, jotka voittivat seuraavanakin vuonna.[1][10]
.jpg)
Rallin lähtö ja maali olivat vuodesta 1955 lähtien sijainneet Nairobissa, ja 1960-luvun loppupuolella Tansaniassa ja Ugandassa alkoikin esiintyä tyytymättömyyttä Kenian muita näkyvämpään rooliin. Erimielisyydet johtivat lopulta siihen, että vuonna 1969 Tansanian hallitus kielsi rallia tulemasta maaperälleen, joten tuona vuonna ajettiin Kenian lisäksi vain Ugandassa.[10]
1970-luvulla MM-sarjaan muokkaa
Itä-Afrikan Safari-ralli otettiin vuonna 1970 mukaan FIA:n vastikään perustamaan, MM-sarjaa edeltäneeseen Valmistajien kansainväliseen mestaruussarjaan. Tuolloin rallin lähtö ja maali vietiin ensimmäistä kertaa Ugandan Kampalaan. Saksalaistaustaisen Edgar Herrmannin voittamassa rallissa nähtiin tuona vuonna myös kuolonuhreja, kun ensimmäiseen ralliinsa osallistunut Ugandan armeijan entinen kapteeni David Ndahura sekä tämän kartanlukija Ismail Sebbi huuhtoutuivat tulvivan Tiva-joen ylittävältä sillalta jokeen ja hukkuivat.[1][10]
Vuonna 1971 aiemmat erimielisyydet Tansanian kanssa oli saatu sovittua, mutta lähtö ja maali olivat jälleen Nairobissa. Kysesenä vuonna tehtiin rallin edelleen voimassa olevat ennätykset niin osallistujamäärässä kuin kilpailun pituudessakin. 6400-kilometriseen kilpailuun ilmoittautui 118 autoa.[10] Voiton vei toista kertaa peräkkäin Edgar Herrmann.
Tansanian silloisen pääkaupungin Dar es Salaamin vuoro toimia lähtö- ja maalikaupunkina koitti vuonna 1972. Kyseisessä kilpailussa (20:s Safari-ralli) tehtiin historiaa, sillä voittoon ajaneet Hannu Mikkola ja Gunnar Palm olivat ensimmäinen Afrikan ulkopuolelta saapunut voittoon kyennyt autokunta.[13]
Myös vuoden 1973 kilpailu oli historiallinen, olihan kyseessä ensimmäinen rallin MM-kausi. Idi Aminin sotilasvallankaappauksen jäljiltä Uganda oli sekasortoisessa tilassa, minkä vuoksi rallin reitti ei enää sinne ulottunut. Itä-Afrikan Safari-ralli kuului siis MM-sarjaan alusta alkaen, mutta vaikka muissa MM-ralleissa käytettiinkin erikoiskoe-formaattia, Safari kilpailtiin perinteiseen tapaansa. Kilpailumatkaa kaikille avoimilla teillä oli 5300 km, johon sisältyi 56 aikatarkastusasemaa. Voittaja oli se, jonka yhteenlasketut myöhästymiset aikatarkastuksista olivat pienimmät. Voittoon ajoi ensimmäistä kertaa urallaan kenialainen Shekhar Mehta.[1][10][14]
Tansanian ja Kenian suhteet olivat alkaneet heikentyä, ja Tansania jättäytyikin vuonna 1974 pois rallin reitiltä. Seuraavana vuonna kokonaan Keniassa ajettu ralli jättikin nimestään pois viittauksen Itä-Afrikkaan ja otti käyttöön nykyisen nimensä Safari-ralli (engl. Safari Rally).[6]
Mikkolan avausvoiton jälkeen 1970-luvun loppupuolella alkoivat myös muut Kenian ulkopuolelta tulleet kilpailijat saavuttaa menestystä ja voittoja. Ruotsalaiset Ove Andersson ja Björn Waldegård voittivat 1970-luvulla kertaalleen, kuten myös Ranskan Jean-Pierre Nicolas. Vuonna 1976 isäntämaan Joginder Singh otti siihen mennessä ennätyksellisen kolmannen Safarin yleiskilpailun voittonsa.
1980-luku: Mehtan valtakauden jälkeen ulkomaalaiskomentoon muokkaa
_front-left_2015_Motorsport_Japan.jpg)
Isäntämaan Shekhar Mehta oli voittanut Safari-rallin ensimmäisen kerran jo 1973, mutta vankkumattomasti rallin historiaan hän jäi 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun hän voitti rallin kartanlukijansa Mike Doughtyn kanssa neljästi peräkkäin 1979–1982. Hän on viidellä voitollaan edelleen kaikkien aikojen voittotilaston kärjessä.
Mehtan voittovuosiin saakka kenialaiset olivat menestyneet rallissa hyvin. Niiden jälkeen isäntämaan kuljettajat ovat kuitenkin saavuttaneet ainoastaan yhden ainoan voiton MM-tasoisista Safari-ralleista (Ian Duncan vuonna 1994). Mehtan valtakauden jälkeen rallin voitto meni viidesti peräkkäin Pohjoismaihin. Vuonna 1983 voittoon ajoi Opel Asconalla Ari Vatanen, ja seuraavana vuonna Toyotan kolmen voiton putken käynnisti toisella voitollaan Ruotsin Björn Waldegård. Juha Kankkusen ensimmäinen voitto tuli vuonna 1985 ja Waldegårdin kolmas 1986. Vuonna 1987 voittajaksi palasi viidentoista vuoden tauon jälkeen Hannu Mikkola, jolle kyseinen voitto jäi MM-ralliuran viimeiseksi.[1]
Vuoden 1987 kilpailuun tehtiin Kansainvälisen autourheiluliiton FISA:n vaatimuksesta joitain uudistuksia: ajanotossa siirryttiin sekunnin tarkkuuteen, ja kilpailuun nimettiin erikseen siirtymä-, huolto- ja kilpailullisia osuuksia. Muutokset tehtiin puhtaasti FISA:n vaatimusten täyttämiseksi, ja kilpailun järjestäjät pitivät huolen, ettei niillä ollut käytännön vaikutuksia rallin läpivientiin, vaan edelleen voittajaksi kruunattiin vanhaan tapaan vähiten aikatarkastuksista myöhästynyt kuljettaja. Suurempi, rallin luonteeseen jonkin verran vaikuttanut muutos oli pidentyneet lepo- ja yötauot.[15]
1980-luku päättyi Safari-rallissa Lancia Deltalla ajaneen italialaisen Miki Biasionin kahteen voittoon.
Kilpailu uudistuu 1990-luvulla muokkaa
1980-luvun lopulta hiljalleen alkaneet muutokset ralliin saivat jatkoa 1990-luvulla. Vielä vuosikymmenenen alkuvuosina kilpailu ajettiin tutussa formaatissa: käytännössä kilpaa ajettiin koko yli 4000-kilometrinen rallireitti, ja voittaja oli se, jonka yhteen lasketut myöhästymiset aikatarkastusasemilta olivat pienimmät.
Safari oli vuodesta 1957 lähtien kilpailtu aina pääsiäisviikonloppuna, mutta vuonna 1992 FISA siirsi sen pois perinteiseltä pääsiäisviikonlopun ajankohdaltaan, ja vuoteen 2000 saakka rallin ajankohta vaihtelikin helmikuun lopun ja huhtikuun alun välillä riippumatta pääsiäisen ajankohdasta. Toinen vuoden 1992 muutos oli palaaminen ajanotossa edellisvuosista poiketen jälleen vanhaan minuutin tarkkuuteen. Ajanotossa ratkaisi se hetki, jolloin virkailija sai aikatarkastusasemalla aikakortin käteensä ja huusi ”Time!”. Saattoi siis olla sekunneista kiinni, saiko kilpailija osuudelta minuutin paremman vai huonomman ajan.[1][16][17]
Muita 1990-luvun alun muutoksia olivat jo edellisen vuosikymmenen lopulla alkanut lepotaukojen, etenkin öisten, lisääntyminen ja pidentyminen mutta myös lisääntynyt helikoptereiden käyttö. Helikoptereiden tehtävä oli varoittaa edellä olevasta liikenteestä, eläimistä tai muista vaaroista sekä kuljettaa tallin henkilökuntaa auttamaan pulaan joutuneita autokuntia. Etenkin helikoptereilla lentävät mekaanikot ja huoltoautoissa kuljetettavat varaosat muuttivat rallin luonnetta kestävyysajosta nopeuskilpailun suuntaan.[16]
1990-luvun alkupuolen voittajia olivat vuonna 1990 neljänteen voittoonsa yltänyt Björn Waldegård, vuosina 1991 ja 1993 voittanut, ja kaikkiaan kolmeen voittoon urallaan yltänyt, Juha Kankkunen sekä vuoden 1992 ykkönen Carlos Sainz. Viimeinen kenialaisvoitto MM-tasoisessa Safari-rallissa nähtiin vuonna 1994, kun Ian Duncan oli paras kotikilpailussaan.
Safari-rallin historian kenties merkittävin muutos koettiin vuonna 1996, kun kilpailussa siirryttiin muiden MM-rallien tavoin käyttämään erikoiskokeita,[2] vaikkakaan niitä ei suljettu muulta liikenteeltä. Samalla kilpailumitta lyheni: kun edellisenä vuonna kilpaa oli ajettu lähes 3000 kilometriä, oli erikoiskokeiden suunniteltu yhteispituus nyt ”vain” 1784 km, josta tosin lähes 300 km jouduttiin perumaan. Safari oli silti täysin omassa luokassaan verrattuna muihin kauden 1996 MM-ralleihin, niissä kun kilpailumatka oli korkeintaan viitisensataa kilometriä.[18]
Ensimmäisen EK-muotoisen Safarin voitti yli 14 minuutin erolla ensimmäiseen Safariinsa Mitsubishillä osallistunut Tommi Mäkinen, jonka ajotapa oli hyvin poikkeuksellinen. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1976 ja Joginder Singhin voittajaksi ajettiin hyökkäämällä kovaa eikä niinkään säästelemällä autoa varovaisella ajolla. Menestyksen salaisuus oli Mitsubishin uusi tapa toimia huoltotauoilla. Tallin mekaanikot olivat harjoitelleet vaihtamaan mahdollisimman paljon osia mahdollisimman nopeasti, ja niin talli sitten vaihtoikin jokaisessa huollossa niin paljon osia kuin vain suinkin kerkesivät, eivätkä tyytyneet korjaamaan vain selvästi hajonneita osia.[19][20]
Seuraavana vuonna 1997 muutkin tallit kopioivat Mitsubishin tavan huoltaa autoa. Kustannusten karsimiseksi tosin sääntöjä oli tiukennettu niin, että huoltomekaanikkojen lennättäminen helikoptereissa ei ollut enää sallitua. Koptereiden päätarkoitus oli varoittaa tiellä olevista ihmisistä tai eläimistä, mutta ainakin Mitsubishi-talli lennätti jokaisessa helikopterissaan myös lääkäriä. Samoin rallia edeltävä testaaminen oli rajattu seitsemään päivään, kun ennen tallit olivat voineet testata Safaria varten jopa kuukausia. Voittoa tuona vuonna juhlivat ensimmäistä kertaa sekä Subaru että skotti Colin McRae.[20]
1990-luvun loppuvuosina ja 2000-luvun alussa rallin erikoiskokeiden yhteispituus oli lyhentynyt noin tuhanteen kilometriin. McRae nousi kolminkertaisten voittajien joukkoon vuosien 1999 ja 2002 voitoillaan. Richard Burns voitti kahdesti (1998 ja 2000), ja Tommi Mäkinen juhli toista voittoaan vuonna 2001.
Vuodet MM-sarjan ulkopuolella muokkaa
Safari-ralli oli kuulunut rallin maailmanmestaruussarjaan MM-sarjan alusta (1973) lähtien yhtä vuotta lukuun ottamatta joka vuosi. Vuoden 2002 jälkeen Safarin taru MM-sarjassa kuitenkin päättyi, ja se korvattiin MM-kalenterissa Turkin rallilla. FIA perusteli päätöstään hyvin lyhyesti ilmoittamalla, että rallin järjestäjät ”eivät ole antaneet tarpeellisia takuita” eivätkä täyttäneet velvollisuuksiaan FIA:a kohtaan.[21][22] MM-sarjaan Safari pääsi palaamaan vasta vuonna 2021.
Menetettyään MM-arvonsa rallia muokattiin suuresti. Kilpailun keskuspaikka vietiin Nairobista muutamaksi vuodeksi Mombasaan ja rallin kilpailumatka lyhennettiin 300 kilometrin tietämille. Kilpailu otettiin mukaan rallin Afrikan-mestaruussarjaan. Vuosina 2007 ja 2009 Nairobiin palannut kilpailu kuului lisäksi kansainvälisen IRC-rallisarjan kalenteriin.[1]
2000- ja 2010-luvuilla Safari-ralli ajettiin 17 kertaa MM-sarjan ulkopuolisena kilpailuna. Niistä peräti 14 päättyi jollakin Mitsubishi Lancer Evo -mallilla ajaneen kenialaiskuljettajan voittoon. Vain kaksi kertaa voittaja tuli Kenian ulkopuolelta: Vuonna 2007 voitto meni Subarulla ajaneelle Zimbabwen Conrad Rautenbachille ja vuonna 2017 niin ikään Subarulla ajaneelle Suomen Tapio Laukkaselle.[1]
Noina vuosina rallin suurin tähti oli kenialainen Carl Tundo, joka vuonna 2018 saavutti viidennen voittonsa Safarilta ja nousi näin kaikkien aikojen voittotilastossa kärkipaikalle Shekhar Mehtan rinnalle. Baldev Chager voitti kolmesti, ja kahteen voittoon ylsivät Glen Edmunds, Lee Rose ja Jaspreet Singh Chatthe.[1]
Paluu MM-sarjaan muokkaa
Toiveet Safari-rallin paluusta MM-sarjaan alkoivat voimistua 2010-luvun loppuvuosina. Marraskuussa 2017 Kenian hallitus teki virallisen päätöksen käynnistää projekti kilpailun palauttamisesta MM-kalenteriin. Tavoitteena oli vuosi 2020.[6] Heti vuoden 2018 alussa FIA:n puheenjohtaja Jean Todt ilmoitti haluavansa nähdä Safarin palaavan MM-sarjaan.[23] Kilpailun järjestäjät jättivät virallisen hakemuksen, jonka MM-sarjan promoottoriyhtiö hyväksyi ja sopimus Safarin paluusta kaudelle 2020 allekirjoitettiin Pariisissa kesäkuussa 2018.
Keniassa järjestettiin virallinen kandidaattikilpailu heinäkuussa 2019, ja sen jälkeen kaiken piti olla valmiina seuraavan vuoden paluuseen MM-kalenteriin. Safari-ralli saikin paikan kauden 2020 kalenterissa, mutta kilpailu jouduttiin perumaan koronaviruspandemian vuoksi.[24] Kaudella 2021 Safari-ralli voitiin jälleen järjestää, ja se teki paluun MM-sarjan osakilpailuksi.[25]
Toyota on hallinut Safaria MM-sarjaan paluun jälkeen. Vuonna 2021 talli otti Sébastien Ogierin johdolla kaksoisvoiton ja vuotta myöhemmin Kalle Rovanperän voittaessa peräti neloisvoiton.[1]
Vuonna 2022 kilpailun järjestäjä teki sopimuksen, jonka myötä kilpailu on mukana MM-sarjassa ainakin vuoteen 2026 saakka.[26]
Voittajat muokkaa
Sarjojen lyhenteet: MM = MM-sarja, 2LMC = Kaksilitraisten autojen maailmancup, ICM = Valmistajien kansainvälinen mestaruussarja, AfM = Afrikan-mestaruussarja, IRC = Intercontinental Rally Challenge, KE = Kenian-mestaruussarja, FR = Ranskan-mestaruussarja
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Safari Rally eWRC-Results.com. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Event History WRC.com. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Challenge WRC.com. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 19. Helsinki: Otava, 1967
- ↑ Juha Nylund: Suomen ralliautoilun historia, s. 82. Helsinki: Alfamer Kustannus Oy, 1999.
- ↑ a b c d e f About Safari SafariRally.co.ke. Safari Rally. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Joseph Karimi: How the first coronation safari in honour of Queen Elizabeth went on StandardMedia.co.ke. 13.2.2014. The Standard. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b 2022 Safari Rally Kenya – Rally Guide 1 (PDF) SafariRally.co.ke. 14.4.2022. Safari Rally. Arkistoitu 5.11.2022. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Recollections from the earliest East African Safari Rally (PDF) Sikh-Heritage.co.uk. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Eric Cecil: The East African Safari Rally & Joginder Singh Sikh-Heritage.co.uk. 1973. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
- ↑ The Cars, The Adrenaline, The Action. East Africa Safari Classic Rally in Pictures Capital Lifestyle. 1.3.2022. Capital FM. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ The Eigth East African Safari Motor Sport. Kesäkuu 1960. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
- ↑ 1972: Mikkola's breakthrough Safari win Autosport. 26.5.1972. Viitattu 26.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Safari 1973 Jonkka's World Rally Archive. Viitattu 26.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Gerry Phillips: Rally review: Safari Rally, June 1987 Motor Sport. Kesäkuu 1987. Viitattu 21.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Gerry Phillips: Sainz goes marching in Motor Sport. Toukokuu 1992. (englanniksi)
- ↑ David Evans: The story behind the Safari image that shows “1000 things” Dirtfish.com. 24.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Season 1996 – WRC Calendar Jonkka's World Rally Archive. Viitattu 29.7.2022. (englanniksi)
- ↑ How Mäkinen ignored common sense to conquer the Safari Dirtfish.com. 18.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Hannu Hänninen: Kenian Safari-ralli vaatii samanaikaista vauhtia ja malttia – Tommi Mäkinen hakee savannilta kauden ensimmäistä voittoa HS.fi. 1.3.1997. Helsingin Sanomat.
- ↑ Turkin ralli korvaa Safarin HS.fi. 2.10.2002. Helsingin Sanomat.
- ↑ Safari Rally dropped from WRC calendar Autosport. 1.10.2002. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Toni Jalovaara: Rallin MM-sarjaan tulossa hurja muutos: Legendaarinen Safari-ralli palaa! TM.fi. 10.3.2018. Viitattu 30.7.2022.
- ↑ a b Kenya's Safari Rally cancelled due to coronavirus Autosport.com. 15.5.2020. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Peacock, Anthony: WRC Safari Rally 2021 preview: why we're excited for Kenya return 25.6.2021. Autocar. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Kenya extends WRC agreement to 2026 wrc.com. 25.1.2022. Viitattu 20.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Third overall win for Mercedes-Benz in East Africa The Digital Archives of Mercedes-Benz Classic. Mercedes-Benz AG. Viitattu 20.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Safari-ralli Wikimedia Commonsissa
- Rallin kotisivut
- Safari Rally: The Greatest Show on Earth (englanniksi)