STS-41-C
STS-41-C oli Nasan avaruussukkulaohjelman 11. ja Challenger-sukkulan viides lento. Laukaisu tapahtui Kennedyn avaruuskeskuksesta 6. huhtikuuta 1984 kello 13:58 UTC-aikaa. Sukkula laskeutui kuusipäiväisen lennon päätteeksi Edwardsin lentotukikohtaan 13. huhtikuuta kello 13:38.
Challengerin komentajana toimi Robert Crippen, jolle kyseessä oli kolmas avaruuslento. Ensimmäisellä lennollaan olivat lentäjä Francis Scobee sekä tehtäväspesialistit James van Hoften, Terry Hart ja George Nelson. Hyötykuormana lennolla oli LDEF-satelliitti. Lisäksi rahtitilassa oli tarvittavat välineet Solar Max -satelliitin korjaamiseksi.
LDEF-satelliitti vapautettiin robottikäsivarrella radalleen lennon toisena päivänä. Satelliitti oli tarkoitus palauttaa maan pinnalle toisella sukkulalennolla vuoden kuluttua, mutta lento venyi lähes kuuden vuoden mittaiseksi Challenger-turman aiheuttamien viivästysten takia.
Kolmantena päivänä Columbia saapui Solar Max -satelliitin luo. Satelliitti oli tarkoitus ottaa kiinni avaruuskävelyllä MMU-rakettirepun avulla. Kiinniotto kuitenkin epäonnistui, ja satelliitti alkoi kieppua hallitsemattomasti. Kieppuminen saatiin pysäytettyä satelliitin omien vakautusjärjestelmien avulla, ja seuraavana päivänä se saatiin lopulta asetettua sukkulan rahtitilaan robottikäsivartta käyttäen. Satelliitin järjestelmät korjattiin kahdella avaruuskävelyllä ja se palautettiin kiertoradalleen.
Tällä lennolla oli ensimmäistä kertaa mukana Imax-elokuvakamera, jota käytettiin The Dream is Alive-dokumenttielokuvan materiaalin taltioimiseen.[1]
Lähteet muokkaa
|
Edeltäjä: STS-41-B |
Nasan avaruussukkulalennot | Seuraaja: STS-41-D |