SL-1

yhdysvaltalainen kokeellinen ydinreaktori

SL-1 eli Stationary Low-Power Reactor Number One oli Yhdysvaltain maavoimien rakentama kokeellinen 3 megawatin tehoinen pienikokoinen ydinreaktori, joka sijaitsi Idaho Fallsin lähellä Idahossa, National Reactor Testing Stationissa, joka oli osa Idaho National Laboratorya. Reaktorityyppi oli suunniteltu kaukaisten pohjoisten sotilastukikohtien lämmittämiseen[1] ja sähkön tuottamiseen. Reaktorissa tapahtui ensimmäinen Yhdysvalloissa tapahtunut ydinonnettomuus. Se on toistaiseksi ainoa kuolonuhreja vaatinut ydinonnettomuus Yhdysvalloissa; onnettomuus johti kolmen ihmisen kuolemaan.[1] Onnettomuus on luokiteltu INES 4 -tasoiseksi.

SL-1:n reaktoripaineastiaa siirretään pois rakennuksesta onnettomuuden jälkeen.

Onnettomuus muokkaa

21. joulukuuta 1960 reaktori oli ajettu alas huoltoa varten. 3. tammikuuta 1961 reaktorissa kuitenkin tapahtui yllättävä nopea reaktio, joka johti höyryräjähdykseen. Syynä oli säätösauva, jota reaktorin päällä ollut työntekijä oli käsittelemässä: ilmeisesti sauvalla oli ollut taipumus juuttua ja työntekijä oli käsitellyt sitä väkivalloin; toimenpiteen tarkoitus oli vetää säätösauvaa pois reaktorista noin 3 tuumaa (7,6 cm), mutta sitä oli liikutettu arviolta 20 tuumaa (50 cm), joka aiheutti reaktion kiihtymisen liiallisesti ja reaktorisydämen lähellä olevan veden välittömään höyrystymiseen. Höyryräjähdys löi maassa olleet työntekijät (John A. Byrnes ja Richard Leroy McKinley) kumoon; reaktorin päällä ollut suojatulppa lävisti reaktorin päällä olleen työntekijän (Richard C. Legg) ja hän seivästyi räjähdyksen voimasta rakennuksen kattoon. McKinley oli työntekijöistä ainoa, joka oli vielä hengissä pelastustyöntekijöiden saapuessa. Vaikka kaikki kolme työntekijää altistuivat onnettomuudessa säteilylle, he kaikki kuolivat räjähdyksen aiheuttamien fyysisten vammojen takia. Ruumiit toimitettiin omaisille lyijyvuoratuissa arkuissa.[1]

Vaikka reaktorilla ei ollut varsinaista nykyisen tyyppistä suojarakennusta, rakennus esti silti säteilyn leviämisen ympäristöön.

Onnettomuuden seurauksena reaktorityyppiä ei otettu laajemmalti käyttöön, ja turvamääräyksiä tiukennettiin niin, että yhden säätösauvan liiallinen poistaminen ei aiheuta vaaraa. Reaktorin jäännökset on haudattu lähelle onnettomuuspaikkaa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Laitala, Marko: Maailman ensimmäinen tappava reaktoriytimen sulaminen - tuho tuli 4 millisekunnissa Tekniikka & Talous. 23.12.2016. Viitattu 26.12.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.