SEATO
Kaakkois-Aasian sopimusjärjestö (engl. Southeast Asia Treaty Organization, SEATO) oli vuosina 1955–1977 toiminut Kaakkois-Aasian ja lounaisen Tyynenmeren maiden alueellinen puolustusliitto, joka perustettiin vastustamaan kommunismin leviämistä alueella. Perustamisen taustalla olivat Korean sota, kommunistien valtaannousu Pohjois-Vietnamissa sekä kommunistien kansannousuyritykset Filippiineillä ja Malaijassa.[1] SEATO muodostettiin Trumanin doktriinin johdosta kylmän sodan aikana.
| Kaakkois-Aasian sopimusjärjestö | |
|---|---|
| Southeast Asia Treaty Organization | |
 |
|
 SEATO:n jäsenvaltiot sinisellä, jäsenvaltioiden siirtomaat vaaleansinisellä. |
|
| Perustettu | 8. syyskuuta 1954 |
| Lakkautettu | 30. kesäkuuta 1977 |
| Tyyppi | sotilasliitto |
| Päämaja | Bangkok, Thaimaa |
| Toiminta-alue | Kaakkois-Aasia |
| Jäsenet |
 Australia Filippiinit Pakistan Ranska Thaimaa Uusi-Seelanti Yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat |
| Viralliset kielet | englanti |
SEATO perustettiin sopimuksella, joka allekirjoitettiin Manilassa Filippiineillä 8. syyskuuta 1954 ja astui voimaan 19. helmikuuta 1955. Perustajavaltiot olivat Australia, Filippiinit, Pakistan, Ranska, Thaimaa, Uusi-Seelanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Ranskan Indokiinasta muodostetut uudet valtiot Vietnam, Kambodža ja Laos eivät voineet vuoden 1954 Geneven konferenssin päätösten vuoksi liittyä SEATO:on, mutta ne kuuluivat silti Manilan sopimuksen mukaan SEATO:n suojeluksessa olleeseen alueeseen.[1] Aloitteen puolustusliiton perustamisesta teki Yhdysvaltain ulkoministeri John Foster Dulles. Järjestön keskuspaikka oli Bangkokissa Thaimaassa.
SEATO:lla ei ollut omia sotavoimia, mutta sen jäsenvaltiot järjestivät yhteisiä sotaharjoituksia. Pakistan irtautui SEATO:sta vuonna 1968 ja Ranska veti taloudellisen tukensa pois siltä vuonna 1975, mikä merkitsi lopun alkua toiminnalle. Viimeiset SEATO:n sotaharjoitukset pidettiin helmikuussa 1976 ja järjestö lakkautettiin virallisesti 30. kesäkuuta 1977.[1]
Sopimuksen sisältö muokkaa
SEATO:n sopimusalue käsitti sen aasialaisten jäsenvaltioiden (Filippiinien, Pakistanin ja Thaimaan) alueet kokonaisuudessaan sekä lounaisella Tyynellämerellä merialueen, jonka pohjoisrajana oli leveyspiiri 21°30’ pohjoista leveyttä. Näin ollen esimerkiksi Brittiläinen Hongkong ja Taiwan jäivät sopimusalueen ulkopuolelle. Sopimukseen liittyneessä pöytäkirjassa sanottiin lisäksi, että Kambodža ja Laos sekä ”Vietnamin valtion lainkäytön alainen vapaa territorio” (Etelä-Vietnam) eivät kuuluneet sopimusalueeseen.[2]
Sopimuksessa osapuolet julistivat, että sopimusalueella tapahtuva aseellinen hyökkäys sopimuksen jäsentä, valtiota tai territoriota vastaan olisi vaaraksi kaikkien rauhalle ja turvallisuudelle. Sopimusvaltiot sitoutuivat siihen, että sellaisen hyökkäyksen sattuessa ne olisivat ryhtyneet toimenpiteisiin kohdatakseen yhteisen vaaran valtiosääntöjensä mukaisesti. Nämä toimenpiteet oli heti saatava YK:n turvallisuusneuvoston tietoon.[2]
Myös siinä tapauksessa, että jonkin sopimusjäsenen mukaan jonkin osapuolen, valtion tai territorion loukkaamattomuutta, alueellista koskemattomuutta, itsenäisyyttä tai poliittista riippumattomuutta olisi uhattu muulla tavalla kuin väkivalloin tai jos sopimusvyöhykkeen rauha olisi ollut muulla tavoin uhattuna, osapuolten oli viipymättä aloitettava neuvottelut ryhtymisestä yhteisen puolustautumisen edellyttämiin toimenpiteisiin. Sopimus ei kuitenkaan ehdottomasti velvoittanut puuttumaan asioihin sotilaallisesti, jos jokin sopimusosapuoli olisi joutunut aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.[2]
Toiminta muokkaa
SEATO järjesti yhteisiä sotaharjoituksia jäsenvaltioiden sotilaille jokaisena vuonna. Kambodžan, Laosin ja Vietnamin konfliktien ratkaisuissa olisi vaadittu yksimielisyyttä jäsenvaltioden keskuudessa, mutta sitä ei saavutettu Ranskan ja Filippiinien vastustaessa. Hyökkäystä Vietnamiin myöhemmin vastustivat Ranska ja Pakistan. Järjestön yhtenäisyys heikkeni vuoden 1973 alussa eräiden maiden erottua järjestöstä. Pakistan erosi 7. marraskuuta 1973 ja Ranska 30. kesäkuuta 1974.
Järjestön virallisena johtajana toimi pääsihteeri vuodesta 1957 lähtien. Diplomaatti Pote Sarasin toimi tässä virassa vuoteen 1964 asti.
Jäsenvaltiot muokkaa
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SEATO Wikimedia Commonsissa
- Southeast Asia Collective Defense Treaty (Manila Pact); September 8, 1954 (SEATO:n perustamissopimuksen teksti englanniksi) The Avalon Project: Documents in Law, History and Diplomacy. Yale Law School, Lillian Goldman Law Library.