Sātavāhana

intialainen hallitsijasuku

Sātavāhana oli dynastia, joka hallitsi Intian keskiosia nykyisen Andhra Pradeshin osavaltion tienoilla suunnilleen vuosina 230 eaa.–199. Sātavāhanat vakiinnuuttivat alueen levottomia oloja Maurya-valtakunnan romahdettua.[1]

Sātavāhana-dynastia kehittyi Mayrya-hallitsija Ašokan suojeluksessa ja jonkinlaisessa vasallisuhteessa. Tämä tutustutti heidät buddhalaiseen uskoon. Ašokan kuoltua Sātavāhanat julistautuivat itsenäisiksi. Hallitsijoina Sātavāhanat tukivat sekä brahmiineita että buddhalaisia. Hallintomalli periytyi paljolti Mayryakaudelta. Sātavāhanan hallintokaudella yhteiskunnalliset ryhmät alkoivat erota toisistaan, ja alue alkoi kehittyä heimoyhteiskunnasta kohti kastilaitosta.

Sātavāhanat olivat ensimmäisiä syntyperäisiä intialaisia hallitsijoita, jotka lyötättivät kuvallaan koristeltuja kolikoita. He kävivät kauppaa kreikkalaisten ja roomalaisten kanssa.

Dynastian ensimmäinen kuningas oli nimeltään Simuka. Hänen vallassaan olivat Maharashtra, Malwa ja Madhya Pradesh, ja pääkaupunki Junnar oli Punen lähellä Maharashtrassa. Hänen veljensä oli seuraava hallitsija, ja laajensi valtiota länteen ja etelään. Tämän seuraaja Satakarni puolestaan laajensi pohjoiseen ja siirsi pääkaupungin Paithaniin.[2]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sātavāhana.